Kirsi Pietiläinen

Miksi paljon laihtunut ei tunne enää itseään?

Vaikka kilot hupenevat, mieli voi pysyä paksuna. Lääkäri Kirsi Pietiläinen kertoo, miten mieltä voi auttaa sopeutumaan laihtumiseen.

Laihduttaja voi pitkään tuntea olevansa lihava, vaikka vaaka kertoisi, että kiloja on pudonnut. Uusi ulkoinen olemus ei vastaa sisäistä kuvaa siitä, kuka minä olen.

– Eräs 25 kiloa laihtunut potilaani huomasi yhtäkkiä bussissa, että ’jestas, olen samankokoinen kuin muut matkustajat’. Hän ei ollut tajunnut laihtumistaan
aiemmin. Voi kestää vuodenkin, että pää ehtii mukaan laihtumiseen, kertoo lääkäri Kirsi Pietiläinen Husin lihavuustutkimusyksiköstä.

Laihdutusryhmiä 30 vuotta ohjanneen sairaanhoitaja Päivi Karpakan mukaan sopeutuminen on usein vaikeampaa ihmisille, jotka ovat aina olleet ylipainoisia. Vaateostoksilla he voivat päätyä XL-osastolle, vaikka olisivat jo hoikempia. Jos lihavana on ollut vähemmän aikaa, laihtuminen tuntuu paluulta normaaliin.

Joskus laihtunut saattaa kokea muiden huomiot pilkaksi tai kehujen vastaanottamisen vaikeaksi.

– Jotkut kokevat ahdistavana, kun hoikistuttua muut ihmiset mahtuvat lähemmäksi vaikkapa kassajonossa, Karpakka sanoo.

Katso vanhoja kuviasi
 

Itseään voi auttaa sopeutumaan laihtumiseen. Päivi Karpakka kehottaa laihduttaessa aktiivisesti kuvittelemaan, miltä näyttää vuoden päästä tai 20 kiloa kevyempänä ja millaista oma elämä on tulevaisuudessa.

Mielikuvat auttavat tottumaan uuteen ja motivoivat jatkamaan laihdutusta. Hyvä keino on myös katsoa vanhoista valokuvista, miltä näytti tietyn painoisena. Myös peiliin kannattaa vilkuilla usein.

– Moni laihduttaja hyötyisi terapiasta ylipainoisten psyykeongelmiin erikoistuneen asiantuntijan kanssa. Lihavuuden taustalla voi olla monenlaisia tunnelukkoja. Myös laihdutusryhmistä saatu vertaistuki on hyödyllistä.

Tsemppausta läpi elämän

Tuki on tärkeää myös laihdutuksen jälkeen. Laihduttaja joutuu syömään loppuikänsä vähemmän kuin samanpainoinen ihminen, joka ei ole koskaan laihduttanut.

Se saattaa johtua siitä, että laihduttaja on menettänyt energiaa kuluttavaa lihaskudostaan tai että elimistö pyrkii luontaisesti nostamaan painon takaisin entiselleen. Tämä on hyväksyttävä, vaikka se tuntuisi epäreilulta.

– Itseään täytyy tsempata siihen, miten vähän saa syödä ja miten paljon pitää liikkua. Ihminen on biologisesti sellainen, että ruoka kyllä maistuu. Uuden elämäntavan opettelu vaatii paljon henkistä työtä, Kirsi Pietiläinen sanoo.

Suojaava kerros

Joskus mieli ei koskaan saavuta hoikempaa olemusta.

– Joillekin kilot ovat olleet maailmalta suojaava eristekerros. Kun kilot ovat poissa, ihminen tuntee olevansa paljaana ja alttiina. Kaikki eivät selviä siitä. Joillekin uuden minän etsiminen on niin vaikeaa, että he lihovat takaisin vanhoihin mittoihinsa.

Lääkäri Kirsi Pietiläinen muistuttaa, että painon jojoiluun on yleensä aina muitakin syitä, vaikka ihminen selittäisi sitä vaikeudella sopeutua elämään hoikempana.

Tiesitkö, että hurjakin lihominen on helppoa?

Monilla lihavilla on ongelmia ruokahalunsa säätelemisessä, Kirsi Pietiläinen sanoo. He eivät usein tunne nälkää ja kylläisyyttä. Siksi he syövät enemmän kuin kuluttavat.

Syitä voi olla monia. Kun syö paljon, vatsa venyy ja kylläisyyden saavuttamiseksi on syötävä entistä enemmän. Joillakin syy voi olla masennus tai muu mielen sairaus, toisilla ruoka on tunteiden käsittelyn väline, joka lohduttaa ja ilahduttaa.

– Ympäristömme on kauhean lihottava. Jos ei yhtään kamppaile istumista, makaamista, ruoan ja ihanien herkkujen määrää vastaan, lihoo varmasti. Ihan tavallinen ihminen voi helposti lihoa 150–160-kiloiseksi. Kun paino nousee 200 kiloon, taustalla voi jo olla perinnöllisiä syitä, Pietiläinen sanoo.