Nina Saksman ja borrelioosin tunnusmerkit

”En tiedä, paranenko borrelioosista koskaan”

20 lääkäriä tutki Nina Saksmanin ennen kuin borrelioosin oireet tunnistettiin ja Nina sai diagnoosin. Hän ehti mennettää työkykynsä alle 30-vuotiaana.

"Huomasin, etten ole kunnossa, kun en palautunut kuntosalitreenistä. Jalat olivat maitohapoilla ja sydän hakkasi. Nivelet tulehtuivat,  polvet ja selkä pettivät ja lihoin 10 kiloa. Sitten muisti alkoi­ pätkiä. Työskentelin vaatekaupassa enkä muistanut, mitä­ rahalla tehdään. Menetin vähäksi aikaa puhe- ja liikuntakykyni ja sain näköhäiriöitä. Minun oli jäätävä sairauslomalle.

Yksi lääkäri epäili nivelrikkoa, toinen kumosi­ diagnoo­sin ja kolmas sanoi, että olen masentunut. ­Psykiatrin mukaan päässäni ei ollut vikaa. Väittelin lääkärien kanssa, sillä he eivät löytäneet ololleni syytä.­ Hankin­ tietoa netistä ja vaadin oireitteni perusteella kilpirauhaskokeita.­ Kävi ilmi, että kärsin rajapintaisesta­ hypotyeroosista eli tyroksiiniarvoni olivat normaalin alarajalla.

Sairaalassa todettiin, että olen terve. Oli kesä, ja ­minulla oli yllä kolme paitaa, housut, sukat ja kaulahuivi.­ Silti tärisin. Minulle tehtiin valtava määrä testejä. Osaa pyysin itse, osaa en: lääkärit pistivät minut sukupuolitautitesteihin, koska minulla on paljon tatuointeja.

Mitään ei selvinnyt. Lopulta varasin ajan yksityislääkärille, joka määräsi minut borrelioositesteihin. Tulos oli positiivinen. Ennen borrelioosidiagnoosia ehdin käydä 20 lääkärin vastaanotolla ja kärsiä oireista kaksi ja puoli vuotta.

Lääkärien oli vaikea hahmottaa borrelioosin tunnusmerkit. 

Borrelioosin diagnoosi helpotti ja hämmensi
 

Olin diagnoosista sekä helpottunut että hämmentynyt. En tiennyt borrelioosista mitään. Suomessa suuri osa lääkäreistä on sitä mieltä, ettei kroonista borrelioosia ole olemassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Saksassa testejä tehdään enemmän.

Kun sain työterveydestä lähetteen infektiopoliklinikalle, oloni oli toiveikas. Olin jo sairaalavaatteissa, kun lääkäri­ tuli sänkyni viereen ja sanoi, ettei minulla ole borre­lioosia ja voin lähteä kotiin. Olin järkyttynyt.

Kotona oloni paheni. Menin uudelleen yksityislääkärille, joka määräsi minulle vahvan kortisonilääkityksen.

Suojaudu punkkeja vastaan näin!

Sairauden hoito maksoi 2000 euroa kuukaudessa

Eniten apua olen saanut Borrelioosiyhdistyksestä. Sen kautta löysin sairauteen erikoistuneen lääkärin. Vastaanottoaikani oli juuri ennen viime joulua. Koska muistini­ pätki, kirjoitin oirelistan kahdelle A4-arkille ja otin mukaan potilashistoriani. Lääkäri luki paperit tarkasti. Vihdoin tuntui, että lääkäri otti minut vakavasti.

Joulupäivänä aloitettiin suonensisäinen antibioottihoito.­ Olin niin huonossa kunnossa, että isäni piti raahata minut hoitoon. Ystäväni joutui jopa syöttämään minua. 

Vaikka menin lääkkeistä sekaisin, olin maailman onnellisin. Siitäkin huolimatta, että­ hoito maksoi 2 000 euroa kuukaudessa. Vanhempani­ maksoivat kaiken. Sain suonensisäistä anti­bioottihoitoa kahdeksan kuukautta.

Toimintakykyni on edelleen alentunut. Olisin tyytyväinen, jos olisin edes 80-prosenttisesti terve. Voin ajaa autoa­ ja käydä kaupassa, mutta en kykene tekemään töitä, sillä en jaksa­ seisoa pitkään. En tiedä,  ­paranenko täysin koskaan.

Ole sinnikäs lääkärissä ja opettele tautisi
 

Olen oppinut, että lääkärien kanssa pitää olla sinnikäs. Pitää luottaa kehoonsa, jos sen tuntemukset sanovat,­ että­ olet sairas. Aikaa ei kannata varata summamutikassa kenelle lääkärille tahansa. On turha odottaa, että joku hakee kotoa ja parantaa.

Jouduin opiskelemaan borrelioosista kaiken itse. Ilman vertaistukea en olisi selvinnyt. Borrelioosia sairastavat ystäväni tulisivat vaikka keskellä yötä auttamaan, vaikka olisivat itse pyörätuolissa.”

LUE LISÄÄ:

Kroonistuva sairaus masentaa, kuinka selviytyä, lue!