Marjo Ehn kirjoittaa parisuhteesta ja erosta.

Puoliso, edustava asuste

Puolisosta ei saa tulla lihavaa, eikä puoliso saa menettää lihaksiaan! Kumppanin pitää olla sopivannäköinen asuste. Miksi nyt tehdään lihomattomuussopimuksia?

Pitääkö parisuhteessa pysyä yhtä hoikkana ja hyvännäköisenä kuin suhteen alussa? Somessa on keskusteltu aiheesta kiivaasti.

Väestöliiton pariterapeutti Minna Oulasmaa kertoi, kuinka jotkut parit solmivat lihomattomuussopimuksen ennen papin aamenta.

Keskinäisellä sopimuksella halutaan varmistaa, että toinen näyttää samalta vielä vuosienkin päästä.  

Ajatellaan, että kumppanin ulkonäön muuttuminen on petos tai pettämistä. 

Jokainen aikakausi tuottaa uusia normeja, jotka rajoittavat kehoa. Ulkonäkönormit ovat tulleet osaksi parisuhdetta. Puolisot haluavat normittaa toistensa ulkonäön.

SALATTU HÄPEÄ, TRIMMATTU IHMINEN 

Tarve normittaa kehoa kertoo häpeästä. Häpeä saa ihmisen trimmaamaan itseään.

Häpeä antaa voimaa tavoitella parempaa ulkonäköä ja näyttää ihanteiden mukaiselta.

Hyvän kropan ja ulkonäön avulla voi peittää häpeää osaamattomuudesta ja riittämättömyydestä. Kun näytät hyvälle, kukaan ei näe sisällesi.

Mitä täydellisempi ulkokuori, sitä enemmän ihminen pyrkii peittämään ja salaamaan. Tällaisen ihmisen silmissä lihava on röyhkeä. Ihmetellään, miksi ylipainoinen ei tajua tehdä itselleen mitään.

Itsestään tiukasti huolta pitävät tulevat vihaiseksi lihavan häpeämättömyydestä.

SOPIMUS ON KUOLEMANSUUDELMA

Kontrollifriikki kantaa huolta siitä, pystyykö kumppani pitämään huolta itsestään. Hän ei ota siitä selvää, vaan alkaa varmuudeksi puolisonsa vanhemmaksi.

Kontrollifriikki kantaa huolta kumppanin syömisistä, juomisista, terveydestä, harrastuksista ja ihmissuhteista. Joillakin se alkaa jo suhteen alussa: sinä et saa lihoa, et menettää lihaksiasi, vyötäröäsi etkä hiuksiasi ja niin edelleen. Tehdäänpä siitä sopimus.

Sopimus on samanlainen kuolemansuudelma suhteelle kuin kumppanin nimen tatuoiminen omaan ihoon.

ET OMISTA KUMPPANISI KEHOA JA MIELTÄ 

Jos koet kumppanisi asusteeksesi, pidät häntä osana itseäsi. Tällaisen itsesi osan voit määritellä: voit määräillä, ohjeistaa ja vaatia.

Kun koet kumppanisi asusteeksi eli itsesi jatkeeksi, elät syvällä me-suhteessa. Ei ole erillisyyttä, vaan toinen on itsen osa.

Asuste on objekti, jolla ei ole minuutta eikä omaa tahtoa. Hänellä ei ole itsemääräämisoikeutta omaan kehoonsa.

Niin kauan kuin ihminen luulee omistavansa puolisonsa tai kokee hänet osaksi itseään, hän pyrkii kontrolloimaan puolisoaan. Monet ajattelevat, että asusteen täytyy näyttää samalle kuin hankintahetkellä.

JOS HÄN MUUTTUISI, MITÄ SINÄ PELKÄÄT ?

Jos pelkäät muutoksia rakkaassasi, olisi viisaampaa tutkia, mitä itse pelkäät.

Parisuhteen perimmäinen tarkoitus on löytää oma erillisyys toisen kanssa. Molemmilla on oma tahto, rajat ja itsemääräämisoikeus.

Kumpikaan ei ole toisen huoltaja, joka kantaa vastuuta huollettavan hyvinvoinnista. Molemmat kantavat itseään parisuhteessa.

ULKONÄKÖ ON KUTSU SYVEMPÄÄN TUTUSTUMISEEN

Ihmiset ihastuvat toisissaan ulkonäköön. Jokin viehättää toisessa ja kiinnostus syntyy. Ulkonäkö on kutsu ja portti syvempään tutustumiseen.

Yleensä vakavalla mielellä olevat ihmiset haluavat tietää, kuka tuo toinen on. Kun suhde kehittyy, ulkonäkö on harvoin se yhdessä pitävä puoli. Ihmiset alkavat rakastaa sitä ihmistä, joka ulkokuoren sisällä asuu.

Ikääntyminen näkyy meissä ihmisissä eri tavoin, mutta varmaa on, ettei täällä kukaan säästy vanhenemiselta.

Rypyt, juonteet ja rasvan kerääntyminen keskivartaloon on iän tuomaa muutosta, joka tapahtuu melkein kaikille - treenasi tai ei.

Ihminen muuttuu myös siksi, että usein arvomaailma muuttuu elämänkokemuksen karttuessa.

Elämässä muututaan, mutta toivottavasti myös kasvetaan ihmisenä.

JOS HÄN EI HOIDA ITSEÄÄN, PITÄÄKÖ SITÄ SIETÄÄ?

Entä jos kumppani alkaa yhtäkkiä lihoa, elää epäterveellisesti, masentuu tai osoittaa välinpitämättömyyttään itse kohtaan?

Kannattaa kysyä häneltä: Mitä ihmettä sinulle kuuluu, kaikki ei taida olla sinulla hyvin?

Jos kumppani ei ota huolehtimista vastaan vaan jatkaa omassa kuplassaan elämistä, tilanne on vakava.

Välinpitämättömän kumppanin kanssa ei tarvitse elää. Miksi välittäisit hänestä, jos hän ei itsekään välitä?

RAKASTA ITSEÄSI OLEMATTA ITSERAKAS

Jokaisen tehtävä on olla itselle kiinnostava ihminen, elää itselleen mielekästä elämää ja pitää itseään hyvänä tyyppinä.

Jos ajatus on, etten itsekään siedä itseäni enkä viihtyisi itseni kanssa, kuinka voisi olettaa, että joku muu olisi kiinnostunut?

Jokaisen tehtävä on kantaa itsensä parisuhteessa ja huolehtia onnellisuudestaan ja hyvinvoinnistaan.

Kumppani, joka rakastaa itseään olematta itserakas, on iso ilo käsipuolessa.

Hän ei ole asuste, joka lisää tai vähentää arvoasi. Hän on ihminen, jota sinäkin rakastat.

Kirjoittaja Marjo Ehn on pari- ja seksuaaliterapeutti, teologi ja pappi. Hän kirjoittaa parisuhteesta ja eroon liittyvistä aiheista.

"Työssäni pariterapeuttina autan ihmisisä selviämään ongelmistaan parisuhteissa ja eroissa. Vaikka työni on isosti parisuhteiden varjopuolissa, olen säilyttänyt vahvan uskoni parisuhteeseen. Monet selviävät parisuhteiden ongelmista", Marjo Ehn kertoo.