Älä ärsyynny turhaan

Ärsytys panee arjen sekaisin

Kun kumppanin tavat ja käyttäytymispiirteet alkavat ärsyttää, vika ei välttämättä ole tavoissa. Vaan siinä, että itse ei koe tulleensa kuulluksi.

Kengät ovat eteisessä hujan hajan, leivänmurusia lojuu tiskipöydällä. Ja kaiken lisäksi ukko, ryökäle, on puristanut hammastahnatuubia keskeltä! Nyt se viimeisen temppunsa teki, montako miljoonaa kertaa asiasta on ollut puhetta!

Tilanne voisi olla toisinkin päin, vääräoppisia tuubinpuristelijoita löytyy molemmista sukupuolista. Mutta eihän maailman pitäisi oikeasti tuommoiseen kaatua. Mistä on kysymys, kun pikkuasiat kasvavat vuorenkorkuisiksi ja saavat puolison raivon partaalle?

- Toisen arvostelu ja nalkutus rikkovat helposti parisuhteen tunnevuorovaikutuksen. Valittamisen aihe ei aina kerro sen perimmäistä syytä. Kyse voi olla myös halusta tulla kuulluksi. Valittajasta voi tuntua, että hänen toiveensa eivät toteudu muissakaan asioissa, Väestöliiton perheverkon psykologi Essi Juvakka sanoo.

Toista on mahdoton muuttaa
 

Monien mielestä olisi kohtuullista, että kengät olisivat rivissä, tiskipöytä puhdas ja tuubikin litistynyt peräpäästä. Mutta joku voi ärsyyntyä myös toisen viattomista maneereista, vaikkapa istuma-asennosta tai niskan raapimisesta. Ärsytyksen aiheita on lukemattomia, ja niiden perässä juokseminen olisi loputon suo.

- Aihe voi nousta myös oman kasvuperheen historiasta ja olla siksi kiusallinen. Se, mikä toista ärsyttää, voi olla toisen ja monien muidenkin mielestä aivan tavallista, Essi Juvakka pohtii.

- Suhtautuminen voi myös muuttua. Se, mikä aluksi on tuntunut toisessa viehättävältä persoonallisuudenpiirteeltä, voi ruveta ajan myötä ärsyttämään. Absoluuttisia kriteereitä ärsyttäville asioille ei ole, hän arvioi.

Toisen syyttely kärjistää tilanteen usein entistä pahemmaksi.
 

- On tärkeää tulla kuulluksi ja ottaa huomioon molempien toiveet. Ne on parasta ilmaista omasta näkökulmasta: ”Minusta olisi kiva, jos pyyhkisit ne leivänmurut, etteivät ne putoilisi lattialle”, Juvakka esittää.

Mutta aikuiset ovat paljolti kaavoihinsa kangistuneita, ja tapojen muuttaminen on hyvin vitkaista ja lopputulos epävarma. Siksi parisuhteessakin on Juvakan mukaan hyvä ottaa lähtökohdaksi se, että ainakin tietty määrä erilaisuutta on hyväksyttävä. Sen voi nähdä myös rikkautena.

- On vanha tuttu ajatus, että toista ei voi muuttaa, vaan muutos lähtee aina itsestä, hän huomauttaa.

Erilaiset ilmaisutavat
 

Mutta tarjoaako erilaisuuden kunnioittaminen turvapaikan uunoturhapuroille ja löhöliisoille, jotka pänttäytyvät sohvalle ja kieltäytyvät tekemästä mitään vetoamalla siihen, että he nyt vain sattuvat olemaan semmoisia?

- Joskus ihminen muuttuu pakon edessä, esimerkiksi, jos koko parisuhde pannaan katkolle. Muutos edellyttää ajan lisäksi aina vahvaa sisäistä motivaatiota. Pelkällä sanelupolitiikalla, saati kaupankäynnillä, jossa ostetaan toiselta lupia eri asioihin, saadaan harvoin kestäviä tuloksia, Juvakka sanoo.

Vaikka näkemykset eivät niin paljon poikkeaisikaan, kumppanit saattavat olla ilmaisukyvyltään ja tunneskaalaltaan eritahtisia. Se johtaa helposti virhetulkintoihin.

- Jokaisella ihmisellä on oma ilmaisuasteikko 0-10. Se on yhtä hyvä ja oikea kuin jonkun toisenkin asteikko. Jos kumppani kertoo toiselle asian, jonka hän mittaa omalla asteikollaan kympin arvoiseksi, hän voi loukkaantua, jos toinen vain murahtaa. Asia voi kuitenkin olla myös toiselle liki yhtä tärkeä, mutta koko hänen asteikkonsa on sovitettu ikään kuin eri sävellajiin; toisen seiska voi vastata toisen kymppiä, Juvakka havainnollistaa.

Lapsiperheiden räjähdysriskit
 

Yksi asia, missä molemmat joutuvat tekemään myönnytyksiä, on ajankäyttö. Se korostuu eritoten lapsiperheissä. Kompromissien tekeminen on tärkeimpiä toimivan parisuhteen taitoja.

- Kun lapseton pariskunta on tottunut jakamaan ajan kolmeen: opiskelu- tai työaikaan, omaan aikaan ja parisuhdeaikaan, tulee lapsen myötä mukaan vielä neljäs elementti, perheen aika. Jokaisesta lokerosta on jotakin otettava, eikä esimerkiksi kaikesta harrastuksiin käytetystä ajasta voi jääräpäisesti pitää enää kiinni, Essi Juvakka sanoo.

Lapsiperheissä, etenkin lasten ollessa pieniä, nousee esiin useita ärsyyntymisherkkiä tekijöitä, joita väsymys vielä voimistaa.

- Parisuhteen kannalta on vaarallista, jos kumppanit alkavat kutsua toisiaan ”äidiksi” ja ”isäksi”, Juvakka huomauttaa.

Suuri asia ovat tietysti kotityöt. Erilaisista siisteyskäsityksistä sikiää helposti riidanaiheita. Toinen iso juttu ovat kasvatuskysymykset.

- Niissä pitäisi luoda yhteinen linja, ja toisen kumppanin pitää seistä myös toisen tekemien päätösten takana. Se tuo turvallisuutta myös lapselle. Näin parisuhde vahvistaa ja tukee lasta, Essi Juvakka neuvoo.

» Väestöliitto