Hovilukija: Tunteita ja tuoksuja

Taas tänään ovesta ulos astuttuani päässäni alkaa soida: ”Kesä - eikä mitään tekemistä.”  

Kesätunnelma tulee joka aamu, kun ensimmäisen kerran vedän ulkona syvään henkeä. Tuoksut sen tunteen tekevät!

”Tuoksut herättävät muistoja ja tuovat mieleen tunnetiloja”, Bernerin PR- ja tiedotuspäällikkö Anne Sario viimeisimmän  K&T:n (6/2012) Kadonneen jäljillä -jutussa. Minulle tuoksut ovat tärkeitä nimenomaan Sarion mainitsemista syistä - oli sitten kyse kesään heräävään kaupungin tuoksusta  tai iholle suihkitusta hajuvedestä.

Tuoksut kantavat sisällään paljon. Kadonneen jäljillä  -jutun kirjoittaja Meri Savonen sanoo lempituoksustaan hienosti: ”Se tuoksuu aivan selvästi kirkkaalta yötaivaalta, pakkastalvelta, luvattoman pitkiltä kesälomilta, synttäreiltä, uusiltavuosilta ja lauantai-illoilta.” Monilta muistoilta siis.

Jutussa kerrotaan siitä, kun monivuotisen lempituoksun valmistus lopetetaan. Samalla pohditaan ylipäänsä hajuvesien merkitystä ja elinikää.

Oma lempituoksuni on peräisin 1990-luvun lopulta. Sain sen ylioppilaslahjaksi ystäviltäni.  Sen jälkeen sitä on aina ollut kaapissani. Kun mikään muu tuoksu ei ole tuntunut sopivalta, se ei ole koskaan ollut väärä. Se on minulle se ainoa, One. 

Kyllä, kyseessä on juuri se Calvin Kleinin unisex-tuoksuna markkinoitu One, joka varmastikin kuului siihen vuosituhannen vaihteen vesituoksutrendiin, josta K&T:n jutussakin mainitaan.

Olen toki kokeillut muitakin tuoksuja. Vain pieni nuuhkaisu Hugo Bossin Deep Red-tuoksua tuo välittömästi mieleen opiskeluaikojen monet aamuiksi venyneet juhlaillat. L’Eau par Kenzo taas liittyy tiiviisti yhteen tiettyyn kesään.

Lähimmäs Onen asemaa on päässyt Carolina Herreran 212, jonka sain lahjana. Uskomatonta on se, että lahjanantaja oli monia hajuvesiä haisteltuaan päätynyt siihen, että kyseinen – silloin vielä minulle tuntematon – 212 olisi juuri minun oloiseni tuoksu!

Hajuvesien suhteen olen siis ollut aikuisikäni aikalailla uskollinen. Ripsiväri- ja voidemerkit ovat vaihtuneet, mutta hajuvedet pysyvät. K&T:n jutussa todetaankin, että tuoksut ovat monelle paljon henkilökohtaisempia kuin monet muut kosmetiikkatuotteet.

Luin siis suurta sympatiaa tuntien juttua, jossa kerrotaan lempituoksun valmistuksen lopettamisesta. En tiedä, mitä tekisin, jos One katoaisi kauppojen hyllyiltä!

Olen sivusta katsellut, kun monet merkit lanseeraavat joka kevät uuden kesätuoksunsa. Myös kaikki Special Edition -parfyymit ihmetyttävät minua.  Itse en uskalla edes tuoksuttaa niitä. Mitä sitten tapahtuisi, jos ihastuisinkin johonkin kausituoksuun niin, etten voisi olla ilman sitä? Sitähän ei saisi enää koskaan lisää! Rakkaus olisi jo ennakolta tuomittu päättyväksi.

Toisaalta tiedän ihmisiä, jotka kuumeisesti odottavat kesätuoksujen tulemista. Kai jotkut sitten ovat valmiita ottamaan lyhytaikaisen suhteen riskin.

Olen kuullut ohjeen, että tärkeään juhlaan – kuten vaikkapa vihkipäiväksi – kannattaa hankkia uusi tuoksu. Siten juhlan jälkeen voi aina palata tärkeään hetkeen vain tuoksuttamalla Sitä Tiettyä hajuvettä.

Minulle tuo ohje ei kuitenkaan sovi. Haluan, että osaan olla oma itseni hajuveteni kanssa. En voisi kuvitellakaan laittavani tärkeänä päivänä tuoksua, joka olisi minulle täysin uusi – vieras.  Tämä kaaso tuoksuukin varmasti Onelta. Tuokoon se tuttu tuulahdus 90-luvulta turvaa hermoilevalle morsiammelle – ja minulle.

Vaihdatko tuoksua vai pidätkö kiinni siitä tutusta vanhasta? Mitä tuoksua ilman et tulisi toimeen?

Toukokuuntuoksuisin terveisin

Hovilukija

P.s. Tuoksut ovat täynnä tunnetta. Siitä kirjoittaa myös Eeva Kilpi, joka hänkin on minulle runouden the One:

Sinun tuoksusi minussa

monta päivää,

monta päivää

rakastan itseäni.