65 kiloa: Tunnelma on tärkein!

Olen lihonut kaksi kiloa kahdessa viikossa. Ärsyttää ja suututtaa. Miten tässä taas näin kävi?

Yleensä suhtaudun tämän kaltaisiin, itsestä johtuviin epäonnistumisiin syyttämällä, piiskaamalla ja säälimällä itseäni. Nyt yritän ottaa erilaisen lähestymistavan. Luen ahkerasti voimalauseitani, etsin vartalostani hyviä puolia ja ennen kaikkea yritän pysyä rauhallisena. Mitään ei ole menetetty.

Repsahdukset, epäonnistumiset ja se, että kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan kuuluu niin elämään kuin laihdutukseen. Klisee mikä klisee, mutta tärkeintä on se, miten takapakkeihin suhtautuu.

Päätän (ainakin yrittää) olla kärsivällinen. Pidemmän ajan elämäntaparemontissa kaksi kiloa ei merkitse mitään. Jos jatkan oikeaan suuntaan, ne karisevat kyllä ennemmin tai myöhemmin. Paino vaihdelkoon, tunnelma on tärkein!

Viikon valmennuksen aihe oli tasapaino, irti päästäminen ja anteeksiantaminen. Tämänhetkisessä elämäntilanteessani aiheet osuivat ja upposivat samalla osumatarkkuudella kuin suklaa sujahtaa suuhuni.

Olen luonteeltani hyvin temperamenttinen: sytyn ja sammun nanosekunnissa. Vaikka tässä piirteessä on paljon hyvääkin, viime aikoina olen tavoitellut seesteisempää ja vähemmän kuluttavaa tunne-elämää. Tasapainoa.

Valmentajamme kehotti minua miettimään, mitkä asiat tai ihmiset tuovat elämääni lempeyttä, levollisuutta ja tasapainoa. Piirsimme kaikki yhdessä kuvan elämästämme silloin, kun olemme tasapainossa.

Minun piirroksessani oli paljon rakkautta, musiikkia, tanssia, naurua, lepoa, uuden oppimista ja innostusta. Tehtävä muistutti minua erityisesti siitä, kuinka tärkeitä viime vuosina vähemmälle jääneet musiikki- ja lauluharrastukseni minulle ovat. Ilmiselvästi ne täytyy viritellä nyt uuteen kukoistukseen!

Totesin jälleen kerran myös sen, että tasapainoinen elämä vaatii minun kohdallani syyllisyydestä, stressaamisesta ja herkästä ärsyyntymisestä irti päästämistä. Nämä liittyvätkin valmennuksen toiseen teemaan, anteeksiantamiseen.

Irti päästäminen ja luopuminen vaativat anteeksiantamista itselleen ja joissain tapauksissa myös toisille. Onko elämässäsi joku, jolta kaipaat anteeksipyyntöä tai joku, joka kaipaa sitä sinulta?

Kirjoita kirje, jossa annat tai pyydät anteeksi. Sen jälkeen voit joko lähettää kirjeen tai repiä sen pieniksi palasiksi roskakoriin. Olennaista ei ole toisen reaktio, sillä vain sinä itse voit antaa anteeksi itsellesi tai toisille.

Valmennuksesta inspiroituneena aloin pohtia muutaman vanhan päiväkirjani hävittämistä – tai jopa polttamista, sillä se olisi paljon dramaattisempaa! Kyseisissä päiväkirjoissa puren omia ongelmiani, joista haluaisin jo päästää irti. Ehkä anteeksiantaminen olisi silloin helpompaa.    

Annan kahden kilon painonnousun itselleni anteeksi.

Rakkaudella, MJ