mielijasuhteet: Tunnekoulu: riittämättömyys

Marianne Kiskola: Riittämättömyys sanana on jo hyvin tunnetta kuvaava; ”Mikään ei riitä, minä en riitä.” Riittämättömyyden tunnistaminen voi olla vaikeaa kiireen keskellä. Oma tunteeni riittämättömyydestä onkin usein ollut kytköksissä aikaan: ”Miten ehdin tämän kaiken ja milloin pääsen sinne, tänne ja tuonne, kun kaikki on vielä kesken.” Riittämättömyys alkoi tuntua jatkuvana kiireen tunteena, enkä kokenut voivani keskittyä siihen, mitä olin kulloinkin tekemässä. Tunsin, etten voinut olla läsnä hetkessä, koska mieli kiirehti jo omia polkujaan ja minä läkähdyksissä perässä. Pahimmillaan koin, etten saanut mitään aikaiseksi, sillä aika meni pähkäillessä ja hermoillessa.

Päätin, että minulla saattaa olla paljon tekemistä, mutta tästä lähtien minulla ei saa olla kiire. Kiire kun on hyvin pitkälti korvien välissä. Keskityin tekemään jokaisen asian mahdollisimman hyvin, miettimättä, mitä kaikkea on vielä tehtävänä. Uskomatonta kyllä, ehdin tehdä kaiken mainiosti, kun vain kävin hommaan. Syyllisyys tekemättömistä hommista tai ”väärässä paikassa” olosta haaleni myös. Oli vapauttavaa huomata, että on ihan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, eikä mihinkään ole kiire. Kukaan ei vaadi minulta enempää kuin voin tai pystyn, vain minä itse. Minulla on oikeus tuntea itseni riittäväksi ja parhaani tehneeksi.