Marja Aarnipuro: Rintasyöpäblogi: Varma tieto

Kirjoitan nämä blogimerkinnät, koska nyt tiedän, miten kipeästi vertaistarinoita ja asiallista tietoa nainen kaipaa, kun hän saa kuulla sairastuneensa rintasyöpään. Joka kymmenes nainen käy tämän saman läpi jossain vaiheessa elämäänsä – jokainen omalla tavallaan.

Menin mammografiaan vakiogynekologini lähettämänä. Hän on määrännyt minut kuvantamiseen ja ultraäänitutkimukseen vuoden kahden välein mastopaattisten rintojeni vuoksi jo vuosia. Mastopatiassa rintarauhaset reagoivat herkästi hormoneihin, kudos on muhkuraista, ajoittain aristavaa ja tiivistä, eikä rintoja ole helppo itse tarkkailla.

Mammografiakuvassa näkyi tällä kertaa jotain epämääräistä, ja ultraääni paljasti noin sentin läpimittaisen kyhmyn, josta lääkäri otti neulanäytteen. Olipas säikähdys! Kainalossa tai toisessa rinnassa ei onnekseni näkynyt mitään epäilyttävää. Tuloksia piti odottaa kiduttavan viikon verran. Miehelle kerroin asiasta tekstarilla, esimiehelle heti töihin ajettuani, samoin lähimmille työtovereille. Sain heiltä lämmintä tukea. Lapsille juttelin asiasta illalla, mutta vanhemmilleni päätin soittaa vasta tuloksen saatuani.Koepalan ottamisen jälkeisen aamun olin hieman hajamielisenä kosmetiikkalanseerauksessa, mutta en maininnut asiasta kenellekään.

Ryhdyin henkisesti valmistautumaan leikkaukseen ja hoitoihin, sillä hyviin uutisiinhan ei tarvitse valmistautua…Vajaan viikon kuluttua lääkäri soitti vihdoin:”Se on syöpä, mutta ei vaikuta kovin aggressiiviselta." Suhtauduin uutiseen ihmeellisen rauhallisesti. Soitin miehelle, kerroin esimiehelle ja työtovereille ja soitin lapsille.Eniten minua jännitti kertoa vanhemmille, kun isä on juuri toipunut omasta syövästään. Soitin äidille, joka suhtautui yllättävän luottavaisesti ja rauhallisesti uutiseen. Sovimme, että vanhemmat tulevat käymään Helsingissä sairaslomani aikana.

Leikkaus ja 4 viikon sairasloma edessä. Sen jälkeen tarvittavat liitännäishoidot. Ihanaa, että jännitys on ohi, nyt ryhdytään toimimaan! Hain itse röntgenkuvat lääkäriasemalta ja vein ne Helsingin Naistenklinikan rintarauhaskirurgian osastolle R31, joka tulisi minulle lähiaikoina varsin tutuksi. Kuvat itse perille kiikuttamalla säästin kolmisen päivää, kun lähetit eivät joutuneet hommiin! Matkalla kurkkasin kuoreen. Siellä ultrakuvassahan se näkyi, pieni pyöreä valkoinen läikkä, varsin viattoman näköinen, mutta selkeä.

Seuraavana iltapäivänä soitin osastolle ja sain poliklinikka-ajan seuraavalle viikolle sekä leikkausajan vajaan kolmen viikon päähän. Sairasloma alkaisi leikkausta edeltävänä päivänä, jolloin menisin sairaalaan tutkimuksiin. Siihen asti olisin töissä. Viikon aikana järjestelin asioita töissä tarmokkaasti. Kerroin tilanteestani vain niille, joiden kanssa teen kiinteästi töitä. En halunnut yhtään ylimääräistä taivastelua tai valittelua aiheen ympärille. Työ piti ajatukset hyvin muualla. Iltapäivisin väsytti ihan älyttömästi ja joka paikkaa kolotti, selkeästi psykosomaattista. Olo oli jotenkin ällistynyt ja epätodellinen, ihan kuin tämä tapahtuisi jollekulle muulle.

Kommentit

Moi Marja,
voimia sinne! Saman pelon kanssa tässä eletään, vähän väliä alkanut olla kipuja ja siksi pitää olla varuillaan.

Tea

# 27.10.2009 17:25

1

4

Ilmoita asiaton viesti

Hei,
toivotan Sinulle runsaasti tsemppiä ja taistelumieltä ja jaksamista!

Vierailija

# 28.10.2009 09:46

2

2

Ilmoita asiaton viesti

Hei Marja!

Luin kauhuissani pääkirjoitustasi uudesta Jadesta. Olet uskomattoman vahva ihminen, kun jaksat jakaa rintasyöpäsi meidän muiden kanssa. Hädässäsikin mietit, miten auttaa muita saman taudin kanssa taistelevia. Sinä olet ihana ihminen ja autoit minut vaikean elämänvaiheen yli. Toivoisin nyt jotenkin pystyväni auttamaan Sinua, jos ei muuten niin lähettämällä lämpimiä ajatuksia, toivoa ja voimia kamppailuusi!

Päivi Alasalmi

# 28.10.2009 09:48

2

2

Ilmoita asiaton viesti

Oli hienoa, että uskalsit kirjoittaa rintasyövästä. Minulle kävi vuosi sitten samalla tavalla. Menin 50v. mammografiatarkastukseen, röntgenhoitaja sanoi, että: "Täällä näkyy yksi muutos ... Ja tämä on varsin yleistä nykyään!" Johan se oli yllätys! Sitten neulanäytteet ja lähete leikkaukseen. Marraskuussa 2008 pallero leikattiin pois, ei onneksi ollut levinnyt muualle. Sain neljän viikon sairausloman leikkauksen jälkeen ja sädehoidot sen perään. Nyt on sitten viiden vuoden lääkekuuri, Tamofenia. Olen voinut oikein hyvin ja ollut töissä joka päivä. Ensi viikolla olen menossa jälkitarkastukseen, jännittää jonkin verran. Toivottavasti kaikki on hyvin. Uskon ja toivon, että Sinullakin on vain se yksi pikku pallero, joka poistetaan ja sitten taas elämä jatkuu.
Toivotan Sinulle voimia tuleviin koitoksiin, samassa veneessä ollaan! Todella mukavaa, että kerrot edelleen kuulumisiasi.
Kaikkea Hyvää Sinulle!
Birgitta

Vierailija

# 30.10.2009 23:34

4

1

Ilmoita asiaton viesti

Olen itse 38v ja ärhäkän rintasyövän leikkaus oli viime vuonna, joten tiedän mitä olet käynyt läpi ja myös mitä seuraa hoidoista ja muusta. Jos voin sinua jotenkin auttaa niin ota yhteyttä, autan mielelläni jos vain voin.
Ja ensihätään, mene tutustumaan rintasyöpäyhdistyksen sivuille ja sinne keskustelupalstalle. Rintasyöpäyhdistys oli minulle se paikka missä sain vertaistukea vailla vertaa ja tapasin oman ikäisiäni.

KokemustaOn

# 31.10.2009 18:52

2

2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos tästä blogista. Monelle on varmasti siitä hyötyä.

Vierailija

# 14.2.2010 19:12

0

0

Ilmoita asiaton viesti