Marja Aarnipuro: Rintasyöpäblogi: Reaktio

Jouduin odottelemaan toista CEF-hoitoa ylimääräisen viikon alhaisten valkosoluarvojen vuoksi. Aluksi olo oli voimaton, kävellessä hengästytti, usein vilutti ja verenpainekin oli alhaalla – elimistö toimi kuin säästöliekillä. Töihin menin kumminkin, ja ihmeen nopeasti kuntokin alkoi kohota. Keho korjaa itseään ja sen myös tuntee.
Uusien valkosolujen ”synnyn” myös tuntee siitä, että alaselkää ja luita jomottelee. Särkylääkkeitäkään en joutunut ottamaan.
Menin apteekkiin ostamaan kahta Neulasta-piikkiä, valkosolutekijää, jota minun tuli kahden viimeisen hoidon jälkeen itseeni pistää, jotta solut toipuisivat hoidosta nopeammin. Ruiskuja ei saanutkaan heti mukaan. Kävi ilmi, että lääke on hirvittävän kallis ja se pitää erikseen tilata apteekkiin. Yhden Neulasta-piikin hinta on n. 1 200 euroa! Potilas maksaa niistä vain kolmen euron omavastuun, mutta silti olin pyörtyä, kun näin laskelman.
Minusta tuli sillä seisomalla todella iloinen veronmaksaja. Aloin tajuta, miten paljon rahaa yhteiskunta onkaan hoitooni sijoittanut. Mitähän mahtavat maksaa sytostaatit, joita suonistooni tiputetaan? Kymmeniätuhansia euroja tämän puolivuotisen hoitoputken aikana on kulunut, mutta itselleni kustannukset ovat olleet todella kohtuulliset. Sytostaattihoidosta ja fysioterapiasta maksan 7,50 e / kerta, lääkärissäkäynnistä selviää alle kolmenkympin ja laboratoriokokeet tulevat ”kaupan päälle”. Eikä leikkausvuorokausikaan maltaita maksanut. Kiitos, suomalainen hyvinvointiyhteiskunta! Toivottavasti meillä on jatkossakin varaa näin hienoon hoitosysteemiin, vaikka väestö vanhenee ja syövät sitä myöten lisääntyvät.
Iltapäivällä alkoi tuntua, että taas olisi tulossa virtsatietulehdus. Soitin klinikalle, missä hoitaja neuvoi juomaan paljon vettä ja lupasi, että labrassa otetaan seuraavana päivänä myös virtsakoe. Kaikesta huolehditaan.
Kävin labrassa ja olo oli jo niin hyvä, että olin vakuuttunut, että solutaso oli noussut.
Seuraavana päivänä hoitaja soitti ja kertoi, ettei virtsatulehdusta ole. Hän myös kertoi, että veriarvot ovat hyvät, joten hoito perjantaina vihdoin annetaan!
Menin tutkimuskeskus Biomedicumiin kuuntelemaan kolmen huippusyöpätutkijan luentoa aiheesta: ”Voiko syöpää ymmärtää”. Kuulijoita oli arviolta 800, kaksi luentosalillista. Tiedonjano syövän suhteen tuntuu olevan valtaisa.
Professori Tomi Mäkelä Biotekniikan instituutista selosti, miten syöpä syntyy. Naistenklinikan osastonylilääkäri Aila Tiitinen taas valotti hormonien ja syövän yhteyttä.
Itselleni merkittävin oli akatemianprofessori Heikki Joensuun puheenvuoro ”Syövän hoito tänään ja huomenna”. Hän näytti huikeita tilastoja suomalaisen syövänhoidon mahtavasta kehityksestä ja kertoi uusista hoitomuodoista. Luento oli minulle käänteentekevä, se loi uskoa tulevaan ja vei pelon mennessään!
Vihdoin koitti toinen CEF-hoito! Ystävätär tuli mukaan tiputukseen. Se on ikimuistoisen vaikuttava tapa tukea ystävää ”hädässä”. Juttua hoitohuoneessa riitti potilaiden, vieraiden ja hoitajan kesken. Taaskaan tiputus ei tuntunut juuri miltään, silmiä vain kirveli ja ajoittain iski väsymys. Yksi hoitokollegoista ihmetteli, että minulla oli vielä ripset ja kulmat. No, eivät entisenlaisina, eivätkä kauaa – kolmannen hoidon kohdalla niistä ei enää ollut juuri mitään jäljellä.
Seuraavana päivänä rohkea tyttäreni pitsi Neulasta-piikin vatsanahkaani. Pieni nipistys tuntui, ja lääke kuumotti vähän aikaa ihon alla.
Seuraavana päivänä oli pökkyräinen ja turvonnut olo. Kahden päivän kuluttua Neulasta-piikistä en ollut tuntea itseäni. Kasvot olivat turvonneet, silmiä tuskin näkyi ja kaula paksu –  ihan kuin lapsena sikotaudissa. Vartaloon nousi nokkosrokkoa.
Odottelin, että oireet häipyisivät. Yritin soittaa vastuuhoitajalle, mutta en saanut kiinni. Olin luovuttaa, mutta tytär sanoi, että täytyyhän tuo selvittää, ei vaikuta ihan normaalilta... Sain hoitajan kiinni. Hän konsultoi lääkäriä ja kehotti lähtemään Meilahden sairaalan päivystykseen, kun on ”epätyypillisiä oireita”.
Tytär pakkasi koulukirjan laukkuun ja lähti äidin kanssa päivystykseen. Poliklinikalla hoitaja haastatteli oireista, mittasi lämmön (37,3) ja verenpaineen (ok). Kohta nuori kandi saapui tekemän tutkimuksen, haastatteli, tunnusteli, kuunteli ja käänteli.
Kerroin lääkärille, että minulla on keliakia, astma ja nokkosrokko. Sanoin, että House varmasti veikkaisi:”It might be autoimmune.” Lääkäri vastasi: ”It could be lupus.” House-läppää päivystyksen piristykseksi.
Seuraavaksi saapui laboratoriohoitaja kärryineen ja otti verinäytteen. Sitten alkoi odotus, jonka päätteeksi lääkärit päätyivät siihen, että joko CEF tai Neulasta tai joku muu on aiheuttanut allergisen reaktion nokkosrokkoineen. Sain jo klinikalla ensimmäisen kortisonin ja reseptin tymäkkään viikon kuuriin. Neljän tunnin kuluttua olimme kotona.
Seuraavana päivänä oireet olivat jo paljon lievemmät. Matka kohti viimeistä hoitoa saattoi alkaa. 

Kommentit

MINKÄ LAATUNEN RINTASYÖPÄ SULLA OLI.

Vierailija

# 27.2.2010 07:19

1

0

Ilmoita asiaton viesti

Hei,
Koepalan perusteella se olisi ollut lobulaarinen, mutta leikkauksen jälkeen patologin lausunnon mukaan se olikin duktaalinen! Jos ymmräsin oikein, duktaalisen tuumorin alla oli lobulaarista esiastetta.
T: Marja Aarnipuro

Marja Aarnipuro

# 28.2.2010 20:07

1

0

Ilmoita asiaton viesti

Voimia Sinulle.

Kevätaurinkoa ja lepoa.

Hallatar

# 16.4.2010 13:09

1

0

Ilmoita asiaton viesti

Olen lukenut blogiasi ja haluan kiittää sinua. Olin eilen rutiinitutkimuksessa ja löytyi maligni tuumori. Odottelen pikapuoliin tuloksia ja sinun blogisi kautta löytyi realistista tietoa, juuri sitä mitä kaipaan. Tietenkin pelottaa, mutta sekin kuuluu elämään.

Toivon sinulle mitä onnellisinta jatkoa!
Tiina

# 24.2.2011 12:21

1

0

Ilmoita asiaton viesti