Marja Aarnipuro: Rintasyöpäblogi: Leikkausta edeltävä päivä

Päivää ennen leikkausta marssin taas Naistenklinikalle valmistelupäivään. Esitutkimuspäivänä olin saanut päivän ohjelman aikoineen ja paikkoineen. Ei tarvinnut hirveästi itse ajatella.

Ensin röntgeniin, missä kasvaimen pinnalle pistettiin ohuella neulalla heikosti radioaktiivista ainetta, joka hakeutuu vartijaimusolmukkeisiin imuteitä pitkin. Näihin vartijaimusolmukkeisiin kasvain mahdollisia etäpesäkkeitä ensimmäiseksi lähettää. Leikkauksen alkuvaiheessa vartijaimusolmukkeet poistetaan ja tutkitaan. Mikäli ne ovat puhtaat, kainalon imusolmukkeita ei tarvitse poistaa. Kyllä lääketiede on edistynyttä!

Tietysti tämäkin piikkioperaatio jännitti, mutta henkilökunta oli niin ihanaa, että melkein unohdin koko pääasian. Nuorella ja komealla lääkärillä oli hyvät jutut. Hän näki ultraäänellä kasvaimen ja sanoi, että eipä näytä ”räjähtäneen käsiin”. Lääkäri piirsi rintaan kirurgin avuksi tussilla merkin kohtaan, jossa kasvain sijaitsee.

Toimenpiteessä avustanut hoitaja oli myös ihana ja kova juttelemaan. Hän kertoi lähtiessäni, että muistutan hänen parhaan ystävänsä äitiä sekä ulkoisesti että asenteeltani. Lähtiessäni hän toivotteli, ettei meidän enää koskaan tarvitsisi tavata näissä merkeissä.

Seuraavaksi laboratorioon verikokeisiin ja sitten jo tutuksi tulleelle osastolle R31, missä pääsin mukaan ”Rintasyövän vuoksi hoidettavien naisten kivun hoito” –tutkimukseen. Pitkässä haastattelussa täytettiin monen monta lomaketta, joissa selvitettiin kipuasioita ja psyykeä. Tehtiin myös hauska kuuman ja kylmän sietokoe. Käsivarrelle asetettu kuumeneva anturi ei tuntunut juuri miltään, mutta 3-asteisessa vedessä pystyin pitämään kättäni vain 33 sekuntia. Se oli lopussa ihan karseaa!

Seuraavaksi tutustuin omahoitajaani,  joka pitäisi minusta huolen leikkauspäivänä. Hän selosti, mitä seuraavana päivänä tulisi tapahtumaan ja missä järjestyksessä. Tapasin pikaisesti myös leikkaavan kirurgini. Hän vielä varmisti, että koko rinnan saisi poistaa, jos tilanne sitä vaatisi. Toistin taas kerran, että se on ilman muuta toivomukseni.

Sitten olikin aika lähteä seikkailulle Meilahden sairaalan isotooppiröntgeniin. Pienen suunnistamisen, rakennustyömaalla seikkailun ja yhden kyselyn jälkeen löysin oikean paikan. Muutama kohtalonsisar oli odotushuoneessa, missä napostelimme eväitämme.

Isotooppiröntgenissä paneuduin makuulle laitteeseen, joita usein näkee amerikkalaisissa sairaalasarjoissa. Kone huristeli kuvia viisi minuuttia kerrallaan. Kolmessaeri asennossa piti "poseerata". Siinä maatessa ehti taas miettiä vaikka mitä… Ei ole kovin mieltä ylentävää katsella kuvaruutua, jossa vilkkuu oma syöpäkasvain.

Vihdoin vartijaimusolmukkeet paikallistettiin. Yksi löytyi rintalastan päältä, toinen kainalosta. sain rintaani toisen tussimerkin. Lääkäri vielä huomautti, ettei tämä kerro mitään levinneisyydestä.

Marssin kuvien kanssa takaisin osastolle ja sain luvan lähteä.

Päivä oli kaunis ja minulla oli nälkä! Kävelin Töölöntorin lähellä sijaitsevaan pikkuruiseen sushipaikkaan. Söin hyvällä ruokahalulla lempiruokaani ja naureskelin sushikokin levottomille jutuille. Hän kehotti minua istumaan nuoren japanilaisen komean miehen seuraan, mutta varoitti, että ei saa koskea! Juttelimme myös Japanista, missä minulla on ollut mahdollisuus kerran perheeni kanssa käydä. Sinne on ehdottomasti päästävä takaisin. Kokki kuitenkin varoitteli minua menemästä omalle kotipaikkakunnalleen, koska siellä on niin kamalaa ruokaa!

Ystävä oli tällä välin soittanut ja halusi tulla tapaamaan. Ilahtuneena kerroin päivän kulusta, ja vietimme mukavan iltapäivän keskustellen. Kävimme herkkukaupassa, tutkimme vanhoja astioita ja lopuksi kahvittelimme merenrantakahvilassa. Iltapäivä kului kuin siivillä ja jännitys leikkauksesta lieveni. Todellinen esimerkki oikeasta ystävyydestä ja ”varhaisen välittämisen mallista”. Juuri tällaista tukea kannustan kanssasisarille antamaan ja juuri näinä hetkinä, kun jännittää ja pelottaa.

Leikkausta edeltävästä illasta en niin hirveästi muistakaan. Tein ruokaa seuraaville päiville ja varmistin moneen, että minulla on kaikki mitä sairaalassa tarvitaan. Vasta leikkauksen jälkeen selviää, joudunko jäämään yöksi, vai selviänkö päiväkirurgisella osapoistolla.