Marja Aarnipuro: Rintasyöpäblogi: Kohti leikkausta

Jo viikon kuluttua koepalavastauksesta astelin Helsingin Naistenklinikan kauniiseen vanhaan sairaalaan, jonka aiemmin olen yhdistänyt raskauteen, synnytykseen, keskenmenoihin ja gynekologisiin leikkauksiin. Nyt tiedän, että täällä on oma yksikkö myös rintarauhaskirurgisille leikkauspotilaille – joita riittää!

Kävin laboratoriossa, jossa otettiin perusterveyteen liittyvät verikokeet. Syödä juoda sai aamulla, mikä on minulle aina iloinen asia.

Verikokeiden jälkeen Rintarauhaskirurgisessa yksikössä osastolla R31 ja asetuin jännittyneenä odottamaan osastonlääkärin kohtaamista. Tuijottelin käytävässä julistetta, jossa selostettiin varsin selkeästi rintasyöpäleikkaukseen hoitoreitti: esitutkimuspäivä, yöksi kotiin, leikkaus, 1-2 vrk osastolla, kotiin, jälkitarkastus ja patologin lausunto n. 2 viikon kuluttua, tarvittaessa toinen leikkaus, lähete Syöpätautien klinikalle jatkohoitoon. Siinä askelmerkit, joita pitkin valtava määrä naisia Helsingissäkin taivaltaa lempeästi, mutta jämäkästi  talutettuna vuosittain, suurin osa kohti tervehtymistä.

Vastaanotolla ylilääkäri selosti minulle, mistä taudissa on kysymys, miltä minun tapaukseni vaikuttaa, ja mitä leikkauksessa tapahtuu. Koepalan perusteella syöpäkudos oli toiseksi yleisintä tyyppiä, lobulaarista eli rauhaskudokseen liittyvää, yleisin on duktaalinen tyyppi, joka sijaitsee rintatiehyissä. Tosin myöhemmin selvisi, että tuumori oli sittenkin duktaalinen, mutta ilmeisesti sen alla oli tätä lobulaarista esiastetta.

Lääkäri selitti, että lobulaarinen kudostyyppi on sillä lailla salakavala, että vaikka mammografiassa ja ultraäänessä näkyikin selkeärajainen tuumori, se saattaa kasvaa epämääräisenä myös kasvaimen ympärillä. Siksi hän kysyi minulta, saako koko rinnan poistaa, mikäli leikkauksen aikana tehtävissä tutkimuksissa se osoittautuisi tarpeelliseksi. Annoin luvan ilman muuta, enhän sentään halua joutua useampaan peräkkäiseen leikkaukseen. Ja terveys on minulle tärkeämpi kuin rinta.

Kuulin, että ennen leikkausta tehdään vartijaimusolmuketutkimus, josta nähdään löytyykö kainalon tai rintakehän vartijaimusolmukkeista etäpesäkkeitä, metastaaseja. Mikäli vartijaimusolmukkeet ovat puhtaat, kainalon imusolmukkeita ei tarvitse poistaa, leikkauksesta toipuu helpommin, eikä imunestekiertoon liittyviä jälkiseuraamuksia tule.

Rinnat myös tutkittiin käsin. Hoitaja antoi käytännön ohjeita ja aikataulun leikkausta varten.

Lopuksi kysyin kokeneelta lääkäriltä, että kuinka paljon minun pitää tätä tautia pelätä. Hän uumoili ennustettani varsin hyväksi, vaikka tietysti joutuisin vuosia tämän asian kanssa elämään, eikä mikään ole varmaa, johonkinhan sitä lopulta jokainen kuolee. Mutta hoidot ovat hyviä ja tehokkaita, joten lääkärin mukaan pelätä ei kannata.

Kuulin myös, että leikkauksen tekisi toinen kirurgi. No, hyviä nämä varmasti ovat kaikki, leikkausrutiinia ei ainakaan puutu!

Tapasin myös mukavan boheeminoloisen anestesialääkärin, joka kyseli aikaisemmista leikkauksista ja nukutuksista. Mitään ihmeellistä ei pitäisi olla sen suhteen edessä. Verenpaine tosin oli taivaissa, mutta rankkojen asioiden äärellähän tässä oltiin.

Sitten tapasin rintasyöpähoitajan. Kaikki oli tähän asti sujunut asiapohjalta ja aika viileästi, mutta kun potilaiden henkiseenkin puoleen perehtynyt empaattinen rintasyöpähoitaja kysyi, miten olen pärjännyt uutisen kanssa, ja miten perhe otti sen vastaan, itku tuli. Keskustelu oli hyvin lohdullinen ja valoi myös minuun uskoa, että hyvä tästä tulee… Rintasyöpähoitajan tapasin vielä muutaman kerran leikkauksen jälkeen haavapoliklinikalla, kun hän poisti leikkausalueelta nestettä. Rintasyöpähoitajille potilaat voivat myös soittaa missä tahansa askarruttavissa asioissa. Erittäin tarpeellinen ammattikunta!

Lopuksi sairaanhoitaja otti minulta sydänfilmin, EKG:n. Käyrä oli tasainen, mutta kone ilmoitti, että nähtävissä on harvalyöntisyyttä (pulssi 57). Apua – olenko vielä sydänvikainenkin – vai onko minulla urheilijan leposyke… Noh, anestesialääkäri tutki tulosteen ja merkkasi siihen ok. Hyvästä peruskunnosta on pelkkää hyötyä, kun joutuu tällaiseen rumbaan.

Leikkaukseen aikaa tästä esitutkimuspäivästä oli runsas viikko. Tein rivakasti töitä, sillä nautin siitä, miten keskittyminen muihin asioihin vie ajatukset täysin muualle. En halua olla vain ja koko aikaa syöpäpotilas, vaikka tämä asia jatkuvasti mieltä vaivaakin.

Kävin leikkauttamassa hiukseni, sillä uskon sanontaan: ”tukka hyvin, kaikki hyvin” – vaikka sitten peruukki, jos sitä tarvitaan. Riia Koivisto, jonka Jaden lukijat tuntevat monesta jutusta, leikkasi hiukseni ja kertoi vertaistarinoita ystävistään, jotka ovat käyneet läpi saman kuin minä nyt. Hieno tukka tuli!

Viikonloppuna puuhastelin maalla ja keräsin omenoita. Ystävä kävi haltioituneena ihastelemassa onnelaamme.

Viimeisenä työpäivänä ennen sairaslomaa putsasin työpöydän ja kävin toimituksen kanssa asioita läpi. Yhtään ei huolettanut jättää lehteä näihin osaaviin käsiin kuukaudeksi. Juuri kun olin lähdössä, esimieheni ja henkilöstöpäällikkö pyyhkäisivät ovesta sisään ja toivat minulle ihanan enkelipehmonallen, joka kuulemma pitäisi ottaa leikkaukseenkin mukaan!

Nopeat halaukset  lähimmille työtovereille. Pieni itku tuli käytävässä. Sitten ajoin Stockmannille ostamaan maalle salusiinikankaat. Elämäkin kuitenkin jatkuu!

Kommentit

Aivan mahtavan hienoa, että päätoimittaja on tuonut oman sairautensa tällä lailla jaettavaksi lukijoiden kesken. Todella rohkea ja kunnioitettava teko!! Tämä asia koskettaa meitä kaikkia varmasti muodossa tai toisessa.

Ihaileva lukija

# 31.10.2009 15:28

0

0

Ilmoita asiaton viesti

Hei Marja, tosi hienoa, että puhut rintasyövästä julkisesti ja omalta osaltasi vähennät taudin pelottavuutta. Se on kuitenkin niin monelle arkipäivää ja useimmiten voitettavissa.
Tasan kolme vuotta sitten sain itsekin saman diagnoosin. Sain rutiinikutsun mammografiaan ja varasin saman tien ajan Kerroin vielä hoitajallekin, kuinka hienoa tällainen 'automaattikutsu' on ja yhdessä hämmästelimme sitä, että osa ihmisistä jättää kättämättä tämän mahdollisuuden.
Olin todella otettu koneistosta, joka lähti välitömästi käyntiin. Ja parasta kaikiesta, se ei tuntunut koneistolta, sillä joka paikassa oli vastassa Ihmisiä.
Pääsin itse todella helpolla, kasvain löytyi ajoissa ja oli kooltaan vain
6 mm. Mitään ylimääräistä ei löytynyt ja imusolmukkeet säilyivät.
Kevään ajan kävin sädehoidossa, yhteensä 6 viikkoa. Menin sinne heti aamulla ja sieltä suoraan töihin. Tunsin koko ajan itseni terveeksi (välillä jopa podin siitä huonoa omaatuntoa...). Hoidon loputtua lääkäri ilmoitti, että tämä on nyt tässä. Tämä rintasyöpä ei uusiudu. Tosin voin sairastua milloin tahansa mihin tahansa syöpään, mutta se on sitten jo uusi tauti. Eli mitään lopullista terveystakuuta emme kai kukaan saa.
Nautitaan siis nitä päivistä mitä meillä on!

Tsemppiä hoitoihin!

Maija Kuusi

# 4.11.2009 20:27

0

0

Ilmoita asiaton viesti