Hovilukija: Lukemattomat muutokset

Viime vuonna seurasin saksalaisten Emmin ja Leon sähköpostikirjeenvaihtoa, pääsin tutustumaan Rikhard III:n sukulaissuhteisiin ja tapasin pitkästä aikaa ihanan, vanhan tuttuni Fedjan. Tämän lisäksi koin paljon muuta ja tutustuin lukemattoman moniin henkilöihin.

Ai miten muka? No, lukemalla tietysti!

Siksi hihkaisinkin innosta, kun huomasin uusimman K&T:n (1/2012) Suhteet nyt -alkusivulla (s. 95) kirjaesittelyitä.

Kyseiset kirjavinkit liittyvät tuolla sivulla käsiteltävään elämänmuutosaiheeseen. Uuden aika -otsikon alle on kerätty kirja- ja elokuvavinkkien lisäksi myös viisi ohjetta, joiden avulla voi tehdä päätöksen muutoksesta itseään oikeasti kuunnellen.

Muun muassa joogaopettajana ja yritysvalmentajana toimivan Tommi Kujalan neuvoista itselleni kolahti ohje, jonka mukaan olisi hyvä muistaa tehdä myös jotain muuta kuin vain pyöritellä mielessään elämänmuutosajatusta. ”Syö hyvin, ulkoile, liiku, lepää. Lue”, ohjeessa opastetaan.

Viime vuosi piti minulle sisällään hypyn uuden alan työhön, joten takanani on ainakin jonkinlainen elämänmuutos. Olen huomannut koko loppuvuoden ja vielä nytkin miettiväni tätä muutosta. Sopeutuminen uuteen - vaikka ihanaankin - vie siis näköjään aikaa.

Sopeutumisprosessia käyn tuskin ainoana ihmisenä läpi, sillä samalta K&T:n sivulta luin, että noin 11 % suomalaisista vaihtoi ammattia (vuosina 1989 - 2007). Oma näppituntumani on, että yhä useampi vaihtaa uransa aikana ainakin muutaman kerran työpaikkaa ja yhä useammin myös alaa ja ammattiakin. Luulenpa, että isäni lainen, 35 vuotta samalla työnantajalla työskennellyt ihminen on nykyisin äärimmäisen harvinainen.

Viime aikoina, muutoksen aikana ja jälkeen, olen lukenut paljon enemmän kuin ennen. Toki myös vapaa-aikani on lisääntynyt, mutta on selvää, että lukeminen on minulle tapa käsitellä asioita, saada näkökulmia ja syventää ajatuksiani.

Lukeminen on ollut aina osa elämääni. Lapsena luin kirjahyllystämme liki main kaiken aina Kaari Utriosta tietosanakirjoihin. Teininä koin suuria tunteita ja toisaalta kevyttä oloa Tuija Lehtisen kirjojen parissa. Lukiossa törmäsin  Pikku prinssiin , joka avasi näkemään pintatasoa syvemmälle - kaikin tavoin. Nuorena aikuisena löysin sitten kotimaiset klassikot.

Lukeminen on siis kulkenut elämässäni aina mukana. Ja nyt kun oikein muistelen, huomaan, että erityisesti erilaisissa muutos- tai kriisikohdissa lukeminen on tuonut lohtua, pysyvyyttä ja voimaa.

K&T:n kirjavinkeissäkin eräs nainen sanoo:”Kuka tahansa kriisin kohdannut nainen saa voimaa Binchyn naishahmoista.” Itsekin kannoin kotiini kilokaupalla Maeve Binchya eräänkin kriisini aikana. Siksi olikin jotenkin sykähdyttävää törmätä Binchyyn myös Leena Lehtolaisen Tappava säde -dekkarissa, jossa monenlaisia ikävyyksiä kohtaava päähenkilö käy hankkimassa itselleen uusimman Binchyn käpertyäkseen sen kanssa turvaan kotisohvannurkkaan.

Jotkin kirjat tuovat valoa, voimaa ja turvaa, kuten vaikka nuo Binchyt. Sen sijaan joidenkin kirjojen kanssa pitää melkein pakottaa itsensä tekstin pariin, vääntää ja toivoa, että ehkä tämä tästä selkenee. Muutamia tällaisia ”vääntökirjoja” on luku-uralleni osunut. Jälkeen päin ajatellen ne ovat usein myös niitä, joista on jäänyt ajatuksia itämään ja joita en ole voinut unohtaa. Ne ovat ehkä nyrjäyttäneet minua johonkin uuteen suuntaan.

Kenties on niin, että helpolle ja lohdulliselle on paikkansa, mutta vaativat, pinnistämistä ja pientä venymistäkin vaativat asiat saattavat kehittää ja avata näkökulmia.

Mielelläni kuulisin, mitä sinä olet lukenut eri elämäntilanteissasi. Onko jokin kirja tai elokuva tullut tärkeäksi elämäsi muutoksissa?

Kirjallisin terveisin

Hovilukijanne 

P.s. Alussa mainitsemani tutustumiskohteet löytyvät Daniel Glattauerin kirjasta Kun pohjoistuuli puhaltaa (jonka jatko-osaa odotan melkein yhtä paljon kuin kevättä!),  Josephine Teyn  Ajan tytär -dekkarista ja tietenkin Eduard Uspenskin Fedja-setä-kokoelmasta.

Kommentit

Minun elämässäni ovat vaikuttaneet suuresti lapsuudenkirjat, kiitos J.R.R. Tolkien, L.M. Montgomery, Tove Jansson, Rauha Virtanen, Louisa M. Alcott, Enid Blyton...

Nalle

# 3.2.2012 16:33

5

0

Ilmoita asiaton viesti

Oi, Tove Jansson ja muumit tietysti!
Pääsin muuten juuri viikko sitten kuuntelemaan Tove Jansson -eksperttien mielikatkelmia Janssonin kirjoista. Muumien lisäksi kun Jansson on kirjoittanut aikuisillekin. Pakko oli heti käydä kirjastosta niitä varailemassa. Nyt odottelen malttamattomana niiden saamista!

Yksi lempisitaateistani on Jansson Taikatalvi-kirjasta:

"Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. Se oli pistänyt esille lämpöisestä maasta eteläisen ikkunan alla eikä ollut vielä edes vihreä.
- Pannaan lasi sen päälle, Niiskuneiti sanoi. Sitten se selviää kylmästä yöstä.
- Älä pane, sanoi Muumipeikko. Anna sen selvitä miten parhaiten taitaa. Minä luulen, että se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia."

Hovilukija

# 3.2.2012 17:31

7

0

Ilmoita asiaton viesti

Oi mikä ihana lainaus muumeista <3

Nalle

# 3.2.2012 23:40

6

0

Ilmoita asiaton viesti

Minä huomaan muutostilanteissa hakeutuvani jollain tavalla tuttuun seuraan: vaikka kirja tai elokuva ei olisi entuudestaan nähty tai luettu, siinä on jotain tunnistettavaa ja turvallista. Nuorempana juuri sinkuksi päätyneenä luin lohduksi tuhansien muiden lailla Bridget Jonesia, ja myös Katja Kallion Kuutamolla-kirja kolahti.
Tuulen viemää on ollut kestosuosikkini 12-vuotiaasta asti. Ensin luin sen kirjana ja pian sen jälkeen näin elokuvan teatterissa - väliaikoineen kaikkineen! Tuulen viemään olen palannut uudestaan ja uudestaan.
Elokuvista puhdistavia kokemuksia ovat olleet Hiljaiset sillat (hetken onnea ja luopumisen tuskaa), Kuolleiden runoilijoiden seura (tartu hetkeen!) ja Jackie Brown (ihanan Pam Grierin ansiosta).

Indy

# 7.2.2012 10:52

3

0

Ilmoita asiaton viesti

Indy,
ehkäpä tuo tuttuuden kaipuu saikin minut ihastumaan kovasti tänä syksynä lukemaani Terhi Rannelan nuortenkirjaan Scarlettin puvussa, jossa on kovastikin viitteitä Tuulen viemään!
http://terhirannela.wordpress.com/scarlettin-puvussa/

Minäkin olen nähnyt Tuulen viemää väliaikoineen Elokuvarkiston Orion-leffateatterissa. Se oli aikamoinen kokemus, vaikka en yleensä romanttisten elokuvien ystävä olekaan.

Mainitsemasi elokuvat ovat kyllä hyviä muutosleffoja!

Hovilukija

# 8.2.2012 11:38

3

0

Ilmoita asiaton viesti