Hovilukija: Kun kroppa zumbaa vaati

Heräsin siihen, että olkapääni liikkuivat rytmikkäästi vuorotellen ylösalas ja suuni mutisi: ”Pam pam pam.” Silloin tiesin, että kroppani haluaa minun kokeilevan zumbaa.

Myönnän: kun näin ensi kerran zumbaa Ostos-TV:ssä, olin kovin skeptinen. Näyttihän se innostavalta, helpolta ja toimivalta, mutta niin Ostos-TV:ssä näyttää moni muukin asia – joka sittemmin on todettu Ei Ehkä Kuitenkaan -osastolle kuuluvaksi. Kuten vaikka se kälyni tilaama tiukkaakin tiukempi vartalonmuokkaaja-alusasu, joka muokkasi ihmiskehoa niin hyvin, ettei hengitys kulkenut mitään normaalireittejä.

Zumba-kuumeen noustessa olenkin hieman hymyillyt ihmisten innolle. Näitä muotirytkytyksiä kun tulee säännöllisin väliajoin. Kysehän on kuitenkin liikuntasuoritteesta musiikin säestyksellä. Ei mikään uusi keksintö, vai?

Ei silti, kaikki liikuntahan on hyväksi, ja jos siitä vielä nauttii, niin hyvä juttu. Olen kuitenkin tietoisesti vältellyt zumbaa, ja juurikin sen yleisen hössötyksen vuoksi.

Kuitenkin Mari Sainion iloinen ilme ja liikuntavarusteiden väri-ilotulitus saivat minut pysähtymään uusimman K&T:n (1/2012) Zumba vie mennessään -juttuun (s. 70 – 73).

Luin zumba-askelien ohjeet, jotka luettuina kuulostivat aikamoisilta kiemuroilta. Tein päivän urheilusuorituksen -  hyppäämällä sivut yli.

Zumba jäi sen verran kaihertamaan, että nettisurffaillessani (käyttääköhän muuten kukaan enää surffata-verbiä netissä seikkailusta?) päädyin katsomaan Marin zumba-ohjevideon. ”Aika kivalta näyttää”, totesin – ja jatkoin nettimatkaani. (Tuosta katselukerrasta päähäni lienee imeytynyt Marin olkapäiden heilutus ja Pam pam pam -rytmitys.)

Sitten tuli se aamu, jolloin kroppani oli päättänyt puolestani. ”Pakko kai kokeilla”, tuumin ja vetäisin kotiverkkarit päälleni, siirsin olohuoneen pöytää ja valmistauduin elämäni ensimmäiseen zumbaan.

Alun kuivaharjoittelu ilman musiikkia tuli tarpeeseen. Ajattelin, että kroppani on vain jotenkin aamujähmeä. Marin myönteinen meininki sai kuitenkin minut jatkamaan. Ajattelin, että musiikin alkaessa löytäisin sisäisen Shakirani.

Musiikki alkoi – mutta Shakirani nukkui. Ihan joka kolmaskaan askel ei osunut kohdalleen… Kompastelin.  Sähläsin. Käsiliikkeistä olisi saanut tuulivoimaa pieneen kylään.

Mutta minulla oli hauskaa! Nauraa tyrskähtelin itsekseni. Hymyilin koko ajan. Hyräilin musiikissa mukana.

Outoa! Mikä lie voima zumbassa on, kun onnistuin nauramaan mokilleni ja jopa annoin itselleni luvan, että käsiliikkeistä ei tarvitse välittää? (Yleensä hampaat irvessä olen yrittänyt saada kaikki liikkeen osat tehtyä vaikka väkisin.)

Iloitsin, kun huomasin, että ns. lambada-liike onnistui mainiosti! Lieneekö syynä se, että Kaoman Lambadaa kuuntelimme ja katselimme kaveripiirissämme puhkikulumiseen asti? Pöydällä tanssitun lambadan vuoksi ystäväni sai jopa jälki-istunnon. - Rehtori ei tainnut olla lambada-miehiä…

Olin niin täynnä intoa, että tein videon loppupuolen haastavammankin zumban samaan syssyyn. Turha lienee sanoakaan, etteivät siinä osuneet askeleet kohdilleen sitäkään vähää, mutta helpotin liikkeitä ja heiluin mukana.

Zumbatessani mietin mielessäni, että olisi ollut hauska videoida ensimmäinen zumbaukseni ja laittaa video sitten Sainion Marin ohjevideon viereen.  Ymmärtäisitte hyvin, miksi nauroin itsekseni. Ja ehkäpä jollekin ekakertalaisille aloituskynnys alenisi. Eipä silti, Marin ohjaus on mukavan positiivista ja iloista!

Kroppaani jäi hyvä rytmi. Mikä onkaan tuo zumba-videossa taustalla soiva kappale? Levyllinen näitä rytmejä karkottaisi varmasti nuutuneen mielen!  

Hymy jäi päiväksi kasvoilleni.

Mitenkäs sinun zumbasi?

Hovilukija-Jonna

Kommentit

En ole vielä kokeillut, mutta kerran jo ajattelin, että ehkä voisin mennä kokeilemaan ;)

Nalle

# 23.1.2012 14:41

6

0

Ilmoita asiaton viesti