Loppukesästä sain jälleen innostuksen juoksuun tai noh, mun vauhdillani kevyeen hölkkään ja kävin neljän viikon treenin jälkeen juoksemassa (siis hölkkäämässä) Helsinki Midnight Runin eli 10 km. Tavoitteeni oli, että jaksan taivaltaa koko matkan juoksuaskelin. Aika ei päätä huimannut, mutta olen ollut aina surkea juoksija.
Muistan, kun yläasteella piti juosta se pakollinen 1500 metriä, ja tämän matkan juostuani muistan kerran tehneeni Vallu Konoset ja menin suoraan vessaan oksentamaan. Aika oli niin surkea, että arvosanaksi olisi tullut 6+. Opettaja oli kuitenkin onneksi viisas ja tajusi, ettei kaikki ole juoksijoita ja kysyi haluaisinko uida Cooperin. Olen oppinut uimaan jo 4-vuotiaana ja aina ollut hyvä siinä, joten suostuin totta kai. Arvosanaksi sain tästä testistä 10-. Tämä mielestäni hyvin kuvastaa sitä, että kaikilla on omat vahvuutensa – myös liikunnassa.
Vaikka olen ollut aina huono juoksija, olen silti vuosia sitten juossut puolimaratonin. Se on mielestäni paras urheilullinen saavutukseni ikinä. Polveni ovat tosin aina olleet aika Ö-luokkaa ja kolmeen päivään en juuri kävellyt sen kisan jälkeen. Mutta voitin itseni!
Nyt ajattelin ottaa uudenlaisen ja monipuolisemman tavoitteen itselleni – pikathriathlonmatkan Joroisissa heinäkuussa. Matka käsittää 400 m uintia järvessä, 20 km pyöräilyä ja 5 km juoksua. Siis ihan tehtävissä. Ajalla ei niinkään ole väliä, kunhan pääsen matkan taas kunniakkaasti läpi (ilman rintauintivetoja ja kävelyä). Viimeiset 3,5 kuukautta minua on vaivannut issias ja liikunta on ollut täysin nollassa. Eli jälleen kuntoa lähdetään rakentamaan pohjalta, mutta näin on-off-liikkujana tiedän kyllä, että ensimmäiset kolme viikkoa ovat palkitsevia, kun kunto kasvaa kohisten. Sitten alkaakin se minulle haastavampi osuus eli ylläpito.
Tämän projektin päätän aloittaa uinnilla ja käydä kokeilemassa kahdeksan vuoden tauon jälkeen spinningiä. Raporttia saatte edistymisaskeleista ja toivotaan, että kroppa pysyy terveenä.
Hanna
