Meneekö viestisi perille?

Jos ujosta tulee toisten silmissä ylpeä ja hiljaisesta ylimielinen, on paikallaan tarkistaa lähettämiensä signaalien terävyys.

Sanna istuu palaverissa viimeisessä tuolissa seinän vierellä kuten aina. Hän nojaa taaksepäin tuolissaan, näpertelee kynäänsä ja sanoo sanottavansa lyhyesti katsomatta silmiin. Palaverin jälkeen hän livahtaa työpisteelleen ja huoahtaa – ujouden vuoksi sosiaaliset tilanteet ovat hänelle yhtä tuskaa!

Työkaverit ovat Sannan käytöksestä ihmeissään. He näkevät Sannassa ihmisen, joka ei puhu omista asioistaan eikä kiinnostu yhteisistä illanvietoista tai muiden kuulumisista – siis vähän ylpeän tyypin. Yksi toisensa jälkeen työkaverit ovat alkaneet vältellä Sannan seuraa. Sanna itse vain ei ymmärrä miksi.

Ihmisen perustarve on tulla vastaanotetuksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Ulospäin suuntautunut ihminen lähettää itsestään erilaisia viestejä jatkuvalla syötöllä – puhuu ja tekee – ja tulee näin helposti ymmärretyksi. Ellei tule, hän kysyy ja korjaa asian. Aran ja ujon ihmisen lähettämät signaalit ovat heikommat. Eleet ovat pienemmät, sanoja on vähemmän. Ja väärinkäsityksiä syntyy vääjäämättä.

– Työpaikoilla ja ihmisten välisissä suhteissa on hyvinkin yleistä, että tulkitsemme toisten lähettämiä signaaleja kukin omalla tavallamme ja osin myös väärin. Tässä tapauksessa työkaverit ovat tulkinneet Sannan jännityksestä johtuvaa vetäytymistä niin, että hän asettuu muiden yläpuolelle eikä ole kiinnostunut heistä. Tilanne on kaikkien osapuolten kannalta valitettava, psykologi, psykoterapeutti ja kouluttaja Hannele Kause toteaa.

Haastetta ihmisten väliseen vuorovaikutukseen tuo se, että vaikka olisi valinnut sanat oikein, ne ovat vain osa viestiä. Sanattomat signaalit ovat paitsi sanoja tärkeämpiä myös monimutkaisempia saada perille toivotulla tavalla.

– Vastapuoli tulkitsee sanojen lisäksi esimerkiksi sitä, miten liikut, minkälainen ilme kasvoillasi on tai miten lähelle tulet. Myös äänensävyllä ja sanojen asettelulla on vaikutusta. Jos ajattelet yhtä ja teet toista, ei seurauksena voi olla kuin väärinymmärrystä, perheneuvoja ja tietokirjailija Kaija Maria Junkkari selittää.

UJONA IHMISENÄ Sanna on tottunut suojautumaan kuoreensa tilanteissa, joissa uhkana on vuorovaikutukselle altistuminen. Hän ei lähetä negatiivista viestiä ympäristöönsä tarkoituksella, mutta työkavereille harvasanaisuus, silmiin katsomattomuus, väistelevä käytös ja omissa oloissa viihtyminen merkitsevät ylpeyttä.
Miksi saman käytöksen voi tulkita niin eri tavoin?

– Samalla tavoin kuin Sanna on oppinut käyttäytymään tietyllä tavalla kokemustensa kautta, vastapuoli on oppinut tulkitsemaan käytöksen oman historiansa kautta. Ne, jotka ovat joskus itsekin pelänneet sosiaalisia tilanteita, saattavat ymmärtää Sannan lähettämät signaalit oikein, mutta muut ovat omien tulkintojensa varassa. Heidän kokemuksensa perusteella etäinen ihminen voikin olla ylimielinen, ja sitä ei helposti muuta edes se, että Sanna kertoisi käytöksensä todellisen syyn, Junkkari uskoo.

Kausen mielestä on myös mahdollista, että Sanna lähettää kaksoisviestintää. Jännitys selittää osan käytöksestä, mutta tiedostamattaan hän voi ollakin negatiivinen ja kriittinen muita kohtaan. Silloin työkavereiden näkemys Sannan ylpeydestä ei ole ihan vääränlaista tulkintaa.

– Jos emme tiedä, miksi henkilö käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, täytämme puuttuvaa tietoa tulkinnoilla, oletuksilla, mielikuvilla ja fantasioilla ja luulemme sitten tietävämme. Yhtä lailla Sanna on voinut tulkita väärin työkavereidensa signaaleja ja vetäytyä entisestään kuoreensa. Tunteet kun tarttuvat usein alitajuisesti ja pysyvät tiukassa. Näin negatiivinen kierre on valmis.

Vaikeinta ihmiselle on viestiä kielteiseksi koettuja asioita. Junkkarin mukaan ujouteenkin liittyy usein häpeä ja pahimmillaan sitä pidetään jonkinlaisena häiriönä, josta pitäisi parantua. Tällaisessa tapauksessa ei ole ihme, että signaalit jäävät epäselviksi.

– Jos ujo ihminen pitää temperamenttiaan hävettävänä ja alkaa peitellä sitä, hän voi huomaamattaan toimia tavalla, joka koetaan ylpeytenä. Se voi tulla esille juuri niin kuin Sannalla: henkilö ei katso päin, tervehdi tai anna mitenkään ymmärtää, että edes huomaa toisen ihmisen läsnäolon, Junkkari selittää.

USEIN SANOTAAN, että ihminen itse on paras asiantuntijansa. On totta, että tiedämme itse parhaiten, mitä sisällämme liikkuu, mutta meillä jokaisella on sokeat pisteemme. Ulkopuoliset silmät osaavat arvioida paremmin esimerkiksi sen, kuinka viehättäviä tai ärsyttäviä olemme. Kauneus on katsojan silmässä, kuten sanonta kuuluu. Tarkkasilmäinen ja herkästi aistiva vastapuoli voi nähdä myös tunteita, joista emme itse ole edes tietoisia.

– Tarve tulla hyväksytyksi saa ihmisen peittelemään negatiiviseksi ajattelemiaan piirteitä myös itseltään. Joskus alitajuinen kateus saa esimerkiksi sisäisen äänen kritisoimaan toista henkilöä. Tämä voi sitten näkyä ihmisen lähettämistä sanattomista signaaleista, kuten äänenpainosta ja kasvonilmeistä, Kause sanoo.

Muiden antama peili voikin olla arvokas itsetuntemuksen kehittämisen väline. Positiivinen palaute on usein spontaania, kun taas rakentavaa kritiikkiä on vaikeampi antaa ja ottaa vastaan.

– Toivottavasti Sannan työkaverit uskaltaisivat tarkistaa Sannalta reilusti ja avoimesti tulkintaansa siitä, onko totta, ettei hän ole kiinnostunut yhteisistä asioista tai muiden kuulumisista. Elleivät työkaverit itse toimi, ainakin esimiehen tulisi puuttua tilanteeseen, ennen kuin se tulehtuu kokonaan, Kause kannustaa.

SANNA ITSE on töissä niin keskittynyt omiin tehtäviinsä, ettei hän ole juuri pysähtynyt miettimään syytä työkavereidensa reaktioihin. Ystäviä hän ei ole työpaikalta edes toivonut löytävänsä, siksi omissa oloissa oleminen on tuntunut luontevalta. Tavallaan hän ymmärtääkin työkavereidensa välttelevää käytöstä, sillä kukapa haluaisikaan pyrkiä vängällä ujon ja aran ihmisen seuraan. Sitä, että työkaverit itse asiassa pitävät häntä ylimielisenä ihmisenä, Sanna ei ole osannut kuitenkaan kuvitella.

– Sannan olisi hyvä oppia arvioimaan työkavereidensa reaktioita ja miettiä, minkälaisia signaaleja hän itsestään lähettää ja miksi. Ei ole tarkoitus jatkuvasti miettiä, miten olla mieliksi muille, mutta voi pyrkiä toimimaan niin, että kanssakäyminen sujuu paremmin, Junkkari huomauttaa.

Vuorovaikutuksen tärkeä edellytys Junkkarin mukaan on ylipäänsä se, että tunnustelee, minkälainen toimintatapa kenenkin kanssa toimii parhaiten.

– Vastaanottaja määrittää viestin omalla tavallaan. Jotta tulisi kuulluksi sillä tavalla kuin toivoo, pitäisi löytää sopiva tapa olla juuri tämän ihmisen kanssa. Jonkun kohdalla toimii huumori, jonkun toisen kanssa taas täytyy pyrkiä asiallisempaan käyttäytymiseen. Työpaikalla on luontevaa ottaa eri rooli kuin ystävien kesken, mutta ystävällisyys on globaali kieli.
Toisin kuin monesti ajatellaan, ujolla ei välttämättä ole huono itsetunto. Ujolla voi myös olla kykyä empaattiseen vuorovaikutukseen siinä missä seurallisellakin ihmisellä.

– Pieni hymy ja ystävälliset teot onnistuvat varmasti ujoltakin. Ei Sannallakaan varmasti olisi mitään sitä vastaan, että hänestä pidettäisiin työpaikalla, Junkkari uskoo.

– Ja jos Sanna uskaltautuisi kertomaan muille jännityksestään, hän voisi saada ymmärrystä. Hän saattaisi ehkä jopa kuulla muiden jännityksistä, se kun ei ole mitenkään epätavallista, vaikkei aina muille näkyisikään, Kause kannustaa.

JOTTA MUUT YMMÄRTÄISIVÄT meidät oikein, täytyy meidän ensin itse ymmärtää itseämme. Kun Sannalle paljastuu, mitä työkaverit hänestä ajattelevat, on itsetutkiskelun paikka. Miksi olen antanut itsestäni ylpeän ja etäisen kuvan? Mitä pelkään ja miten voisin helpottaa pelkoani?

– Kun oppii tuntemaan itseään, oppii myös arvostamaan ainutlaatuisuuttaan ja näyttämään sen avoimesti. Eivät työkaverit varmasti halveksi Sannan ujoutta, jos hän ilmaisee jännityksensä aidosti, Junkkari sanoo.

Vaikka toisaalta on luonnollista ja myös tervettä, ettei tuo kaikissa tilanteissa esille koko persoonaansa, tarkoituksenmukaisten signaalien lähettäminen helpottaa aina vuorovaikutusta. Ja mitä läheisemmästä suhteesta on kyse, sen tärkeämpää viestin perille meneminen Junkkarin mielestä on.

– Jos läheinen ihminen tai henkilö, jonka kanssa on paljon tekemisissä, ymmärtää jatkuvasti sinut väärin, kannattaa pysähtyä miettimään asiaa. Puhumalla enemmän ja terävöittämällä omia signaalejaan yhteiselosta tulee kaikin puolin helpompaa.

Ujo, näin saat viestisi perille

- Terävöitä itsellesi, mitä haluat kertoa ja miksi. Mikä on asiasi pointti ja miksi se on sinulle tärkeä?
- Ole vakuuttava: suorista selkäsi, katso silmiin ja puhu selkeästi – harjoittele vaikka ensin peilin edessä! Kun seisot rohkeasti asiasi takana, muutkin ottavat sen vakavasti. 
- Tunnustele, miten vastapuolta kannattaa lähestyä: ovatko tämän lähettämät signaalit rennon tuttavallisia, asiallisen etäisiä vai avoimen uteliaita? Pysyttele samalla aaltopituudella.
- Havainnoimalla toisia ja ympäristöäsi huomaat todennäköisesti myös sen, etteivät muut katsokaan sinua niin kriittisesti kuin pelkäät.
- Haasta itseäsi ottamalla riskejä: katso tapahtuuko katastrofia, jos otat enemmän tilaa, puhut ja kerrot ajatuksistasi.
- Muista, että ystävällisyys on kieli, jota ymmärretään kaikkialla. Kokeile myös huumoria!
- Puhu enemmän! Sen, mitä vastapuoli ei tiedä, tämä keksii omasta päästään, ja väärinkäsityksen riski kasvaa.
 

Teksti Susanna Chazalmartin Kuvat Riikka Kantinkoski

Asiantuntijat Hannele Kause, Sosionova ja Kaija Maria Junkkari, Sapientium Oy