Loman vietimme mieheni kanssa kahden Roomassa. Ihana kaupunki, täynnä elämää ja historian havinaa. Pohdimmekin, että jos ihminen saisi käydä vain yhdessä kaupunkikohteessa maailmassa, niin Rooma olisi varmasti listan alkupäässä. Lepolomasta ei fyysisesti voi puhua, päivittäin tuli käveltyä varmaan kymmenisen kilometriä. Sopivien jalkineiden löytäminen ei ollut ihan helppoa. Ruoka oli ihanaa, aika hiilihydraattipitoista kuitenkin pizzoineen ja pastoineen sekä suussa sulavine tiramisukakkuineen.
Pääsiäisen jälkeen meillä oli personal trainer Petran kanssa treffit Motivus Kampissa. Petra totesi heti, että minun on turha tahkota kevyillä painoilla 3x15 sarjoja. Ensin vaan lämmittelysarja ja sitten 3x8 sarja niin painavilla painoilla, että viimeinen tosissaan tuntuu. Testosteronitaso pitää saada nousemaan. Keskivartalolihavuus meillä naisilla on kuulemma usein hormonaalista ja ruokkii itse itseään, joten kierre pitää katkaista testosteronin tason nostolla. Kuulosti asiantuntevalta ja loogiselta. Hui, millaisetkohan lihakset mulla loppuvuodesta onkaan?
Aika alkumetreillä kuntosalilla koin erittäin valaisevan kokemuksen viimeisen kymmenen vuoden treeneistäni. Minähän olen liikkunut ainoastaan omalla mukavuusalueellani, ja näin ollen en ole juuri kehittynyt. Petra totesi, että hyvä kun oivalsin sen itse. Miten helppoa onkaan uskotella itselleen liikkuvansa ja treenaavansa aktiivisesti ja tehokkaasti? Jollei missään tunnu mitään, ei varmaan kovin näkyviä tuloksiakaan voi saada aikaan. Välillä totuus tekee kipeää.
En aio kuitenkaan lannistua! Tällaista treeniä kun teen pari kertaa viikossa, ja lähtötaso on melko nolla, niin johan on kumma jollei se missään ala näkyä.
Terveydentilani onneksi alkaa olla vähän aikaisempaa parempi. Kontrollikeuhkokuva ja joitain verikokeita otetaan toukokuun alussa. Nyt olen saanut uudestaan liikuntakipinästä kiinni… niin ja ilmoittautunut sinne Naisten Kympillekin.
Nina
