Palasimme eilen reilun kahden viikon lomareissulta hyvillä mielin kotiin. Vaikka matka perheen kanssa olikin mukava ja antoisa, kotiin on aina ihana palata.
Lähdin reissuun projektin kannalta hieman pelokkain mielin. Kohteena oli San Francisco ja New York, ja ennakkokäsitykseni Amerikan-herkuista eivät olleet kevyimmästä päästä.
Mietin ennakkoon, kuinka liikkuisin ja mitä söisin. Pakkasin laukkuun lenkkivarusteet, ja varasin hotellit varmistaen, että niissä on kuntosalit. Elämässä ei kuitenkaan voi varautua ihan kaikkeen, ja heti ensimmäisessä hotellissa olikin kuntosali remontissa. Vähän harmitti, mutta totta puhuen en kyllä jaksanut seuraavissakaan hotelleissa edes käydä katsomassa kuntosalia. Päivät täyttyivät ohjelmasta ja retkistä, ja iltaisin hotelliin tullessamme olimme valmiita unten maille.
PT Juha Karhu antoi matkaohjeeksi, että noudata ruokarytmiä joka tapauksessa. Se oli hyvä ohje, ja yllätyksekseni muutaman sisäänajopäivän jälkeen löysin kaupoista paljon ihan tavallista, terveellistä ruokaa ja välipaloja. Siellä oli myös ihania ”terveyskauppoja”, joissa sai buffet-pöydistä rakenneltua salaatteja, hedelmäsalaatteja ja lämpimiä ruokia takeaway-periaatteella. Monta aamiaista ja lounasta syötiin puistonpenkeillä ulkoilmassa. Olisipa tällaisia Suomessakin!
Kävelimme todella paljon. Laskin kilometrejä, ja hieman alaspäin pyöristäen sain summaksi 100 km. Parhaina päivinä 20 kilometriä päivässä. Tahti oli verkkaista, mutta liikkeessä oltiin koko ajan. Sen verran lomatunnelma painoi päälle, että minulla ei ollut minkäänlaista tarvetta niin sanottuun kunnon kuntoiluun. Kevytkin tasainen liikunta kyllä väsytti erityisesti jalkojen lihakset, mutta olin hyvilläni siitä, että jaksoin kevyesti. Mukavaa, että koko perhe jaksoi, sillä viimevuosina minä olen ollut yleensä se heikoin lenkki. Tosin koko ikänsä urheillut mieheni oli kuin kissa pistoksissa, kunnes pääsi pitkille juoksulenkeille noiden kävelyretkien lisäksi. Me juniorin kanssa käytimme ne ajat shoppailuun.
Mietin sitä, että tunnen kyllä itseni liikunnalliseksi, mutta siitä on vielä matkaa urheilullisuuteen. Niinkin paljon, että omalla kohdallani sitä välimatkaa ei edes tarvitse kuroa kiinni. Tässä vaiheessa olen tyytyväinen tähän, ja annan mieluusti itselleni lomapisteet rennosta ja tilanteeseen mukautuvasta loma-asenteesta. Matkailu todellakin antaa voimia ja uusia näkökulmia. Ja yllätys-yllätys, painokin oli jatkanut hiljaista putoamistaan.
Tänään palaan arkirytmiin ja suunnistan salille. Ihan ikävä jo sinne!
Arja
