KT6 lihavuusleikkaus

Lihavuusleikkaus – kuka hyötyy?

800 sairaalloisen lihavaa pääsi viime vuonna lihavuusleikkaukseen, vaikka tarve on 6000. Onko meillä varaa jättää loput lihavat hoitamatta?

Kun painaa 223 kiloa, kuten viisikymppinen Raija, lihavuusleikkaus on käytännössä ainoa toivo pelastaa oma terveys ja henki.

Raijalla oli ennen lihavuusleikkausta diabetes- ja verenpainelääkitys, ja hän kärsi kilpirauhasen vajaatoiminnasta, kihdistä, iskiaskivusta ja uniapneasta.

– Elämä oli kauheaa. Kävin töissä taksilla, koska bussiin en pystynyt kiipeämään. Harrastuksia ei ollut eikä sosiaalista elämää. Illat olin kotona ja söin masennukseeni.

Vuosina 2009 ja 2010 tehtyjen kahden lihavuusleikkauksen ansiosta Raija on laihtunut ainakin 80 kiloa, todennäköisesti enemmänkin. Nyt hän painaa 141 kiloa ja on voinut jättää verenpaine- ja diabeteslääkityksen pois. Raija arvelee, että ilman leikkauksia hän olisi jo kuollut.

Raija voi pitää itseään onnekkaana, että ylipäätään pääsi leikkaukseen. Leikkauksiin on paikoitellen jopa kolmen vuoden jono, ja karsinta on kovaa. Painoindeksin on ensinnäkin oltava vähintään 40 tai 35, jos on lihavuuteen liittyviä sairauksia.

Lisäksi tarvitaan aikaisempia laihdutusyrityksiä ja riittävästi motivaatiota sitoutua uusiin elintapoihin loppuelämäksi. Näitä selvitellään noin vuoden ajan lääkärin tutkimuksilla ja ravintoterapeutin käynneillä. Potilas joutuu myös ensin laihduttamaan, jos aikaisempia vakavia laihdutusyrityksiä ei todistettavasti ole.

Lihavuuskirurgien yhdistyksen (FOTEG) puheenjohtaja Mikael Victorzon korostaa, että leikkauksilla pyritään nimenomaan ehkäisemään lihavuuden monia liitännäissairauksia, jotka tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Lihavuus lisää monia sairauksia ja niiden riskitekijöitä, esimerkiksi tyypin 2 diabetesta, joitakin syöpiä, sydän- ja verisuonitauteja, astmaa ja masennusta.

– Leikkauksen jälkeen ei tuijoteta ainoastaan kiloja, vaan sitä, kuinka liitännäissairauksien käy. Esimerkiksi tyypin 2 diabetes paranee leikkauksen jälkeen melkein heti. Syytä tähän ei täysin tunneta, mutta suolistohormoneissa tapahtuu muutoksia, jotka ovat suotuisia sokeriaineenvaihdunnalle. Hyödylliset vaikutukset voidaan mitata jo tuntien kuluessa leikkauksesta.

Lihavuusleikkauksen hinnaksi on laskettu Vaasan keskussairaalassa 12 500 euroa. Melko kalliiden leikkausten paras puolustus on, että ovat tehokkaita. Esimerkiksi Suomessa yleisimmän leikkauksen, mahalaukun ohitusleikkauksen, jälkeen paino putoaa keskimäärin 35–40 kiloa. Suurin osa laihdutustuloksesta säilyy vielä vuosienkin kuluttua.

Tärkeintä on tietenkin, että ihminen voi leikkauksen jälkeen entistä paremmin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos katsoo asiaa lisäksi myös toisesta näkökulmasta: laitos laski vuonna 2009, että mahalaukun ohitusleikkaus maksaa itsensä takaisin kuudessa vuodessa. Laskelmissa ei kuitenkaan otettu huomioon esimerkiksi diabetesta, joten voidaan olettaa, että leikkaus maksaa itsensä takaisin jo paljon aikaisemmin.

Hyvä esimerkki onnistuneesta lihavuusleikkauksesta on 27-vuotiaan Johannan tapaus. Johannan painoindeksi oli ennen leikkausta 52, mutta koska hän oli nuori eikä hänellä ollut liitännäissairauksia, leikkaus julkisella puolella ei onnistunut.

Johannalla oli kuitenkin paitsi terveyssyitä myös sosiaalisia syitä hakeutua leikkaukseen yksityissairaalaan.

– Minua kiusattiin yläasteella painoni takia. Lukiossa ei kiusattu, mutta ammattikoulussa jätin kiusaamisen takia kaksi alaa kesken.

Ennen leikkausta Johanna laihdutti erittäin niukkaenergisellä dieetillä 10 kiloa. Leikkauksen jälkeen kiloja on lähtenyt kahdessa kuukaudessa 18.

Leikkaus oli mahalaukun ohitus, ja se sujui hyvin. Kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen Johanna on sopeutunut helposti uusiin ruoka-annoksiin. Ne ovat pienentyneet radikaalisti: nykyään hän voi syödä noin 1,5 desilitraa ruokaa tai juomaa kerralla. Pahoinvointia tai syömisvaikeuksia ei hänellä ole ollut.

Leikkaus maksoi Johannalle noin 12 000 euroa. Kela ei korvaa itse leikkauksista mitään, mutta niihin liittyvistä lääkärikäynneistä tai lääkärin määräämistä tutkimuksista kyllä.

Yhteiskunnan varoja säästyi rutkasti, koska Johanna ei ehtinyt saada diabetesta tai muita liitännäissairauksia.

Toinen esimerkki onnistuneesta leikkauksesta on 58-vuotias Marja, joka on kärsinyt refluksitaudista, palleatyrästä, polvivaivoista ja lihavilla kovin yleisestä masennuksesta. Syksyllä 2010 tehdyn ohitusleikkauksen jälkeen paino on pudonnut 40 kiloa 117 kilon huippupainosta. Marja on saanut jättää pois useimmat lääkkeensä, ja liikkuminen on entistä paljon helpompaa.

Leikkaus ei kylläkään sujunut ilman ongelmia. Sen aikana tapahtui paha verenvuoro, jonka seurauksena mahaan jäi verta ja Marjan oli pidettävä kolme viikkoa laskuputkea, jonka kautta veri pääsi pois. Putki kasvoi lopulta kiinni kudoksiin, ja keuhkoihin kertyi nestettä, tulehdusarvot kohosivat rajusti 300:aan ja hemoglobiini laski 70:een. Vaikeuksia jatkui kuukauden verran, mutta Marja ei antanut niiden masentaa.

– En ajatellut etukäteen komplikaatioita enkä kadu leikkaukseen menoa. Se oli viimeinen oljenkorsi, koska olin niin sairas.

Komplikaatioita on joka kymmenennessä lihavuusleikkauksessa. Yleisiä ovat esimerkiksi leikkaushaavan tulehtuminen, verenvuoto ja keuhkotulehdus, mutta ne voidaan hoitaa yleensä melko helposti. Vakavammat ongelmat huomataan useimmiten vuorokauden sisällä leikkauksesta, joskin esimerkiksi syvä laskimotukos voi tulla vielä parin kuukauden kuluttuakin.

Tähystämällä tehdyn mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen kuolemanriski on tutkimusten mukaan 0,16 prosenttia. Suomessa kuolemantapauksia on vuosien varrella ollut vain yksi, mikä on reilusti alle tutkimuksissa todetun riskin. Potilasvakuutuskeskuksesta kerrotaan, että vahinkoilmoituksia on ollut "joitakin vuosittain, ja muutama niistä on todettu korvattavaksi vahingoksi".

Kaikki leikatut eivät halua kertoa komplikaatioistaan, ainakaan julkisesti. Yleinen asenne tuntuu olevan, että komplikaatioriski kannattaa ottaa, koska kaikkein pahinta olisi loppuelämä lihavana.

Osa lihavuusleikatuistakin myöntää suoraan, että ongelmia hyssytellään. Syitä voi olla monia. Komplikaatioita kokeneet eivät ehkä halua pelotella leikkausta harkitsevia tai kokevat kuuluvansa pieneen vähemmistöön. Tai ehkä menneet vaikeudet on helpointa vain unohtaa. Kun lihavuusleikkaus on viimeinen oljenkorsi, voi olla yksinkertaisempaa sulkea mielestään toimenpiteen mahdolliset haitat.

Mutta miten on mahdollista, että joku syö itsensä yli 200-kiloiseksi? Nettikeskusteluissa yleinen tokaisu on, ettei kukaan muu tunge ruokaa aikuisen ihmisen suuhun kuin ihminen itse. Niinpä moni onkin sitä mieltä, että koska lihavat ovat itse aiheuttaneet ongelmansa, he saavat myös itse maksaa sen hoidon.

Tutkija Kirsi Pietiläinen HUSin lihavuustutkimusyksiköstä on kyllästynyt lihavien syyllistämiseen. Pietiläisen mukaan lihavuus on osa käyttäytymismallia, johon vaikuttavat monenlaiset asiat, kuten ruoka, ystäväpiiri, liikkumattomuus, työ, stressi ja univaje.

– Lihavuudessa ei välttämättä ole kyse ylensyönnistä ja laiskuudesta. Suurin osa lihavista ei syö mitenkään erityisesti tai ole erityisen laiskoja, vaan paino on kertynyt vähitellen vuosien mittaan.

80 kiloa laihtuneen Raijan tapaus on valaiseva. Lapsena Raija oli normaalipainoinen. Hän alkoi lihoa 20-vuotiaana mutta laihdutti takaisin normaalipainoon. Sen jälkeen kiloja alkoi kertyä kovaa vauhtia, eikä syytä tiedetty. Syy, kilpirauhasen vajaatoiminta, selvisi vasta Raijan ollessa kolmekymppinen. Hän painoi silloin 123 kiloa.

Syyllisyyttä omasta syömisestään Raija ei suostu tuntemaan.

– Jos joku luulee, että päätin syödä itseni lihavaksi, on hullu, Raija sanoo.

– Onko lopulta mitään, mikä ei olisi itse aiheutettua? Silloinhan voidaan sanoa, että urheiluvammojakaan ei pitäisi hoitaa eikä synnytyksen jälkeistä masennusta tai alkoholismia.

Raijan, Marjan ja Johannan tapauksissa on merkillepantavaa, etteivät he vuosien mittaan saaneet juuri mitään apua paino-ongelmaansa. Marjalle yksikään lääkäri ei huomauttanut ylipainosta. Isompikokoisille Raijalle ja Johannalle asiasta toki mainittiin.

– Vuosia sain kuulla, että kaikki vaivani johtuivat lihavuudesta. Mutta mitään ratkaisua, kuten laihdutusryhmää, siihen ei tarjottu, Raija kritisoi.

Eräs syy voi olla, ettei yksinkertaisesti ollut, mitä tarjota. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan terveyskeskuksista vain joka kahdeksannessa on laihdutusryhmiä. Lihavia alueella on 160 000, ja heistä vain 630 sai viime vuonna konservatiivista eli muuta kuin leikkaushoitoa julkisella puolella. Konservatiivinen hoito on käyntejä pääasiassa sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan pakeilla, ravitsemusterapeutilla ja psykologilla.

Muuta hoitoa on suhteessa vähän verrattuna lihavuusleikkauksiin, joiden pitäisi olla hoitokeinoista viimeinen. Vuonna 2009 leikkauksia tehtiin HUSin alueella 175. Vuonna 2009 niitä tehtiin koko maassa niitä tehtiin 700, seuraavana vuonna muutama kymmenen enemmän. Ruotsissa leikkauksia tehdään lähes kymmenkertainen määrä.

Lihavuuskirurgien yhdistyksen puheenjohtaja Mikael Victorzonin mielestä Suomessa olisi vuosittain tarve 6000 leikkaukselle.

Tietotaitoa Suomessa on, ja nykyään lihavuusleikkauksia tehdään yhdeksässä eri yksikössä. Jarruna on tietenkin raha, jota lihavuuden hoitoon ei ylipäänsä ole tarpeeksi. Lisäksi leikkaukset ja muu hoito tuntuvat kilpailevan samoista vähäisistä resursseista. Victorzon tosin huomauttaa, että leikkausten lisäämisestä on seurannut myös hyvää.

– Leikkaushoidon lisääminen sekä siitä seurannut keskustelu ja mediahuomio ovat myös lisänneet konservatiivisen hoidon resursseja. Esimerkiksi ravitsemusterapeutteja palkataan nyt lisää moneen paikkaan.

Lihavuustutkijat ovat yksimielisiä siitä, että sairaalloisen lihaville leikkaus on paras hoitomuoto ja että muu hoito on Suomessa pääosin täysin retuperällä.

Pietiläisen mukaan sekä leikkauksia että konservatiivista hoitoa tulisi lisätä, koska molemmat hoitomuodot ovat tarpeen.

– On jonkin verran tutkimustietoa siitä, että konservatiivinenkin hoito tehoaa, jos siihen satsataan kunnolla. Ulkomailla vaikeasti lihavien hoitoon erikoistuneissa keskuksissa yleensä noin kolmasosa potilaista leikataan, loput hoidetaan konservatiivisesti.

Pietiläinen korostaa, ettei hänellä ole mitään leikkauksia vastaan, vaan hän haluaisi niillekin enemmän resursseja.

– Isoin työ alkaa leikkauksen jälkeen, koska ruokavalio, kehonkoostumus ja koko terveys muuttuu loppuelämäksi. Siksi tarvitaan hyvä seuranta, ettei tule esimerkiksi osteoporoosia.

Jälkihoito, kuten muutaman kuukauden välein otettavat vitamiinipistokset, on tarpeen mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen, koska leikkauksen aiheuttama imeytymishäiriö voi johtaa vitamiinien ja hivenaineiden puutokseen sekä osteoporoosiin.

Jälkihoidon parantamiseen on kiinnitetty huomiota myös juuri päivitetyssä Lihavuuden käypä hoito -suosituksessa. Sen mukaan potilaiden tulisi käydä leikkauksen jälkeen  3–6 kuukauden välein noin kaksi vuotta ravitsemusta ja aineenvaihduntaa hallitsevan erikoislääkärin vastaanotolla. Sen jälkeen riittää vuosittainen käynti terveyskeskuksessa.

Leikatut itsekin toivoisivat parempaa jälkihoitoa. Yksityissairaalassa leikattu Johanna pahoittelee sitä, että tapaa ravitsemusterapeutin leikkauksen jälkeen vain kerran. Moni leikattu toivoisi myös lisää psykologilla käyntejä: ruumiin- ja minäkuvan muutos ja laihtumisessa yllättävän vaikea, ja lisäksi pitäisi enemmän paneutua syömisen syihin.

Raija kiteyttää asian näin:

– Lihava on todella yksin, ja kukaan, joka on näin iso, ei voi olla ilman ongelmia.

  • Ilmestynyt lehdessä 6/2011
  • Julkaistu 05.05.2011

Artikkelin avainsanat

lihavuusleikkaus
  42   10

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
Roskapostin esto
Kyselyllä ehkäistään lomakkeen roskaposti- ja haittaohjelmien käyttö.

Lisää aiheesta

7045028 ultrahigh

1. Stressi on nykyajan keksintö. Tarua. Stressi on elimistön turvajärjestelmä. Se kytkeytyy pää...

Kaalit3 preview

Voiko ruoalla ehkäistä masennusta? Ainakin sitä kannattaa tieteellisten tutkimusten mukaan yrittää....

Hiki

Hikoilu on ehkä helpompi kestää, kun ymmärtää sen syyt. Hikisiä yllätyksiä naisille tulee pitkin ikää eri syistä.

Hanna Ojala Laura Vesa pieni

Kun synnyin vuonna 1983, minulla todettiin heti synnytyslaitoksella IgA-vasta-aineiden puutostila. Sairastin kaikki mahdolliset...

atkinsjuttu

Vähähiilihydraattisten ruokavalioiden haitoista ja eduista on väitelty pitkään Suomessakin. Viime kesänä julkaistiin...

uneton_nosto

 Jokainen kärsii joskus unettomuudesta. Poimi vinkit hyvään uneen.

ekstrajuttu0209

Hidas villasukkaelämä tuntuu ihanalta ajatukselta, mutta miten se oikeasti onnistuu? Elämäntaidon valmentaja...

keitto

Piparminttuöljy saattaa rauhoittaa vatsaa. Löytyykö amerikkalaisten uusista hoito-ohjeista jotain muuta...

Kaikki jutut

7045028 ultrahigh

1. Stressi on nykyajan keksintö. Tarua. Stressi on elimistön turvajärjestelmä. Se kytkeytyy pää...

ECLIPSE-RVB-BIG FOND BLANC SIMPLIFIE

Mikä oli suosikkijuttusi numerossa 10/2014? 13.08.2014

Kynnet013

Kynsien kunto kertoo yllättävän paljon terveydentilastasi ja hyvinvoinnistasi. Jos sor­mien tai varpaiden...

Leijona

Leijona 23.7.-22.8. 12.08.2014

Kynnet013

Kynsien kunto kertoo yllättävän paljon terveydentilastasi ja hyvinvoinnistasi. Jos sor­mien tai varpaiden...

7045028 ultrahigh

1. Stressi on nykyajan keksintö. Tarua. Stressi on elimistön turvajärjestelmä. Se kytkeytyy pää...

Raitajalat2

Olen palannut kotiin ulkomaan lennolta. Tuijotan jalkaani, joka on silminnähden turvonnut. Sukasta on jäänyt...

Kaalit3 preview

Voiko ruoalla ehkäistä masennusta? Ainakin sitä kannattaa tieteellisten tutkimusten mukaan yrittää....

Kysely

Oletko käyttänyt unilääkkeitä:

Näistä keskustellaan

Eija kallioniemi

Onko laitaa, että "oikeiden" keliaakikkojen lisäksi gluteenittomalla dieetillä on iso joukko ihmisiä, jotka vain harrastavat gluteenitonta...

Eija kallioniemi

Uusi keliaakikko kaipaa apua ja lohdutusta. Auttaisiko myös pieni ensiapukassi?

Vanhatrinnat

Kudos muuttuu, iho veltostuu ja rinnat laskeutuvat. Hoida vanhenevia rintoja ja valitse liivit oikein.

Vesipullo

Vesipullosta on tullut muodikas asuste. Se kulkee käsilaukun tavoin aina mukana. Pitääkö elimistöä kostuttaa koko ajan?

kilpailutalue_nosto

Sairaaladieetin nimellä kulkevan klassikkokuurin tarkoituksena on vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja tehostaa rasvan palamista.

atkinsjuttu

Tämä pikakuuri perustuu suurimmaksi osaksi nesteenpoistoon

antiage_nosto

Käsien, jalkojen ja kainaloiden hikoilun kiusallisuuden tietää jokainen. Jos piina käy päivittä...

Kt8 vinkit

Poimi parhaat ideat ja varusta meikkipussisi kesään! Oikein valmistautunut voi nauttia lomasta ja auringosta täysin siemauksin.