En ole koskaan ollut kävelijätyyppiä ja itsekseen puurtaminen salillakin on ehkä kaikkein puuduttavinta liikuntaa, mitä tiedän. Nautin ryhmäliikuntatuntien hyvästä mukaansa tempaavasta yhdessä tekemisen tunteesta. Yhteisöllisyydestä.
Nyt kuitenkin olen koettanut löytää uutta näkökulmaa myös hiljaiseen tekemiseen ja rauhalliseen tahtiin. Luonto on siinä minua kyllä hienosti tullut vastaan. Aurinkoisina aamuina olen naponut lumikengät jalkaan ja lähtenyt ”saaristoristeilylle” ihanalle Saimaalle. Aivan uskomattoman kauniita kallioisia saaria ja aivan erilaiset maisemat kuin kesäaikaan. Rauhalliset mökkirannat, hiljaisuus, kaikki talviunilla. Ei lokkien kirkunaa eikä moottoriveneitä. Muutama pilkkimies jäällä ei hiljaisuutta riko. Mikä rauha! Ja hei, on myönnettävä, että hanki olisi kantanut aivan hyvin tavalliset töppösetkin, mutta lumikengät jalassa minusta tuli seikkailija.
Kevään edetessä on toivon mukaan peruskuntonikin pikkuhiljaa kohentunut ja voin ehkä hiukan lisätä vauhtia menemiseen. Omalla salillani alkaa huhtikuun lopulla ”Treenix juoksee” -projekti, jossa käydään läpi oikeaa askeltamista ja juoksuharjoittelun perusteita. Kuulostaa tsekkaamisen arvoiselta. Ja sittenhän toukokuun lopulla päästään osallistumaan Naisten kympille Pirjo Murasen ja Yhdessä kuntoon -tyttöjen kanssa. Liikunta nyt näyttäisi siis mukavasti löytäneen paikkansa ajatusten ja ohjelmien lisäksi ihan toiminnassakin.
Painonpudotuksen kanssa eteneminen on ollut verkkaista. Hanna Partanen neuvoi olemaan tyytyväinen hitaaseen tahtiin. Ikäkin kun vaikuttaa jo siihen, etteivät lihakset enää niin nopeasti kehity, ja siksi painonpudotus on hitaampaa. Siis rauha tämänkin asian kanssa. Onneksi olen kuitenkin saanut kirjata viikko kerrallaan pienempiä numeroita, ja asetetusta tavoitteesta alkaa olla puolet saavutettu – melkein.
Edessä olisi viikon loma perheen kanssa Vuokatilla. Tuskin maltan odottaa kävelyretkiä Vuokatinvaaroille, mistä avautuu upeat kansallismaisemat vaaroja ympäröiville järville. Mukaan lähtee myös kesäkuussa minusta mummon tekevä tyttäreni. Ihan varmasti viikkoon mahtuu siis myös pieniä rauhallisia kävelylenkkejä ja terveellistä kotiruokaa.
Toppatakkeja naftaliiniin pakkaillessa,
Arja
